Muonittajia kaivataan lisää vapaapalokuntiin: Syömättä eivät sammutustyöt suju, mutta muonitus lepää turhan harvojen harteilla

 

Vapaapalokuntalaiset tankkaamassa (KUVA: Katriina Ylönen)

Vapaapalokuntalaiset tankkaamassa (KUVA: Katriina Ylönen)

Marja-Leena Salminen ja Marjatta Mäkinen ovat heränneet varhain. He ovat valmistaneet sata täytettyä sämpylää ja keittäneet 120 kuppia kahvia. Helsingissä Rautatientorilla on alkamassa Stadin turvaksi -tapahtuma, jossa kaupungin vapaapalokuntalaiset ja muut pelastusalan vapaaehtoiset esittelevät toimintaansa. Naiset huolehtivat heidän muonituksestaan.

”Kymmenen vuotta on oltu mukana vapaapalokunnan naistoiminnassa, ystävän houkuttelemana”, kertoo Marja-Leena.

”Mukana on kivoja muijia, joilla on hauskaa yhdessä! Palokuntaväki on reilua porukkaa!”

Tapahtumamuonituksen lisäksi naiset ovat olleet huolehtimassa lasten leiriruokailusta. Satojen leiriläisten ruokkiminen edellyttää vapaaehtoisia!

Kun naiset vielä asettelevat sämpylöitä pöydille, ensimmäiset nälkäiset harppovat paikalle. Moni ei ole ehtinyt syödä aamupalaa, joten naisten tarjottavat tekevät kauppansa. Järjestystä valvova Arska toteaa muonituksen olevan erittäin tärkeää vapaaehtoisille.

”Sämpylää ja kahvia, kiitos! Minä olen kuulemma kiukkuisennäköinen, jos en ole syönyt”, säestää toinen paikalle saapunut.

 

Muonitusnaiset hälytysvalmiudessa

Jenni Kukkosen VPK-ura juontaa 1990-luvun alkupuolelle. Kaverit ja auttamishalu houkuttelivat mukaan. Nykyään hän toimii Vuosaaren VPK:n päällikkönä.

”Syöminen on jaksamisen asia”, painottaa Jenni.

”Pullakahvit on perinteinen tarjottava, mutta joskus on ollut lohikeittoakin.”

”Muonitus on hoidettava myös hälytystehtävien aikana”, jatkaa Jenni.

Naiset ovat valmiudessa ja huolehtivat ruoat kenttätehtävissä oleville. Taskussa mukana kulkevat energiapatukat eivät riitä pitämään toimintakykyä yllä kentällä.

 

Helsingin Pelastusliiton puheenjohtajana toiminut Pekka Koskikari Lauttasaaren vapaapalokunnasta pysähtyy sämpylälle ja kertoo, että muonituspuoli kärsii työvoimapulasta. Nuoria kyseinen työsarka ei kiinnosta samalla lailla kuin hälytystehtävät.

”Mutta jos ei ole ruokaa, ei ole nuoriakaan”, huokaa Koskikari ja toivottaa uudet vapaaehtoiset tervetulleiksi mukaan toimintaan.

Katriina Ylönen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s