Opiskelija ravitsemustiedon lähteillä: Luotettavan tiedon löytyminen sattuman varassa?

”Kun etsin netistä tietoa hyvistä rasvoista, sieltä tuli vastaukseksi kauheasti kaikenlaista soopaa”, hymähtää Anni. (KUVA: Katriina Ylönen)

”Kun etsin netistä tietoa hyvistä rasvoista, sieltä tuli vastaukseksi kauheasti kaikenlaista soopaa”, hymähtää Anni. (KUVA: Katriina Ylönen)

Terveys ja ravitsemus kiinnostavat niin kansalaisia kuin mediaa. Se on aihe, josta saadaan aikaan haluttaessa tulenkatkuinen keskustelu, jos ei jopa tappelua. Aikaisemmin aktiivisimpia keskustelijoita ovat olleet pääasiassa ne, joilla on jokin hyvin selkeä ja vahva näkemys jostain ravitsemusaiheesta. Viime aikoina keskusteluun on onneksi liittynyt kasvava määrä tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa tietoa esille tuovia henkilöitä ja tahoja.

Mistä saa hyviä rasvoja?

Mutta kuinka todennäköistä on, että kun opiskelijaikäinen etsii ravitsemustietoa verkosta, hän päätyy tutkimusnäyttöön nojaavien virallisten ravitsemussuositusten mukaisen tiedon lähteille?

Lehtitoimittajaksi opiskelevaa Anni Maliniemeä, 25, kiinnosti, saako hän tarpeeksi hyviä rasvoja ja mistä niitä saisi. Hän etsi tietoa netistä ja käytti hakusanoina lauseita ”mistä saan hyviä rasvoja” ja ”hyvät rasvat”.

Koska Annin aiheena oli jo vuosia välillä kiivaankin keskustelun aiheena ollut rasvakysymys, tarjolle tulvahti ryöppy mitä erilaisimpia sivustoja.

”Kun laitoin hakusanoiksi ’mistä saan hyviä rasvoja’, sieltä tuli vastaukseksi kauheasti kaikenlaista soopaa”, hymähtää Anni.

”Lisäksi suurin osa ohjeista oli tarkoitettu urheilijoille. Kauhean vähän oli konkreettisia ohjeita.”

Anni etsi konkreettista tietoa ja reseptejä. "Terveysblogit ovat usein visuaalisesti kauniimpia kuin vaikkapa Sydänliiton sivut, ja siksi niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea”, hän totei. (KUVA: Pixabay.com)

Anni etsi konkreettista tietoa ja reseptejä. ”Terveysblogit ovat usein visuaalisesti kauniimpia kuin vaikkapa Sydänliiton sivut, ja siksi niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea”, hän havaitsi. (KUVA: Pixabay.com)

Kaupallisuus häiritsee

Kaupallisten toimijoiden sivuilla Annia häiritsi se, kun asiatiedon yhteydessä mainostettiin suorasukaisesti yrityksen omia tuotteita. Annille tuli tunne, että ikään kuin pelkästään kyseisen yrityksen tuotteita käyttämällä saisi riittävästi hyviä rasvoja eikä tarvitsisi syödä esimerkiksi öljyjä ja avokadoja.

Jotkut jutut Anni koki liian oppikirjamaisiksi. Teoriatietoa ennemmin Anni haki käytännönläheisiä ohjeita.

”Reseptit oli niitä, jotka minua kiinnostivat.”

”Keskustelupalstoilta ja blogeista löytyi aika hyvin vinkkejä. Terveysblogit ovat usein visuaalisesti kauniimpia kuin vaikkapa Sydänliiton sivut, ja siksi niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea”, toteaa Anni.

Sydänliiton sivuilla Annilta jäi löytämättä linkki Sydän-verkkolehteen, jossa on paljon sydänystävällisten ruokien reseptejä. (KUVA: Pixabay.com)

Sydänliiton sivuilla Annilta jäi löytämättä linkki Sydän-verkkolehteen, jossa on paljon sydänystävällisten ruokien reseptejä. (KUVA: Pixabay.com)

Sydänliiton sivuilta tieto ei löydy

Luotettavaksi rasvatiedon välittäjäksi Anni kuitenkin kokee Sydänliiton – jo nimen perusteella, mutta tiedon esittämisen hän koki kyseisillä sivuilla hiukan nurjaksi. Huonoja rasvoja, ja niiden epätoivottavia vaikutuksia lueteltiin pitkä lista, mutta hyvistä rasvoista esimerkkejä oli vähemmän.

Sydänliiton sivuilla tiedon löytyminen ei selvästikään ole kohdallaan, koska sieltä Anni ei helposti löytänyt vastausta kysymykseensä, saako hän riittävästi hyviä rasvoja. Nimenomaan kyseisillä sivuilla on rasvatesti, jonka tekemällä saa vastauksen Annin esittämään kysymykseen. Tosin kyseinen rasvatesti on sisällöllisesti hiukan vajavainen. Siinä ei kysytä lainkaan runsaasti hyviä rasvoja sisältävien kalan ja pähkinöiden käyttöä. Sydänliiton sivujen toimimattomuudesta kertoo myös se, että sivuilla oleva linkki Sydän-verkkolehteen, jossa on paljon sydänystävällisten ruokien reseptejä, jäi Annilta löytämättä.

Tietolähteitä joka lähtöön

Netin lisäksi Anni hakee ravitsemustietoa terveys- ja fitness-lehdistä. Annin muutamat kaverit käyvät salilla ja noudattavat vähähiilihydraattista ruokavaliota. He tietävät Annin mielestä paljon rasva-asioista.

Yksi sivustoista, jolla Anni vieraili, on keskustelupalsta pakkotoisto.com, jonka tiedot ja heitot ovat laidasta laitaan, välttämättä ilman mitään muuta kuin omakohtaista tietoperustaa. Annin vierailemalla Performancelab.fi -sivustolla tarjotaan ihopoimu- ja hormonimäärityksiin pohjaavaa ravitsemusvalmennusta, jonka perusta tuskin kestää tieteellistä tarkastelua.

Parhaiten Annin tietopuoliseen kysymykseen vastattiin huippukuntoon.fi -sivustolla. Sen ravitsemusaiheisten juttujen kirjoittajat ovat yliopistokoulutuksen saaneita asiantuntijoita, ja jutut virallisten ravitsemussuositusten mukaisia, vastaavasti kuin Sydänliitonkin sivuilla.

Ravitsemustietoa Anni siis hakee mieluiten tietopohjaltaan luotettavilta, mutta samalla visuaalisesti kauniilta, käytännönläheisiltä sivuilta.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on omat nettisivut, joilta löytyvät muun muassa viimeisimmät ravitsemussuositukset PDF-muodossa. (KUVA: Katriina Ylönen)

Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on omat nettisivut, joilta löytyvät muun muassa viimeisimmät ravitsemussuositukset PDF-muodossa. (KUVA: Katriina Ylönen)

TOIMITTAJAN KOMMENTTI:

Tutkimusnäyttöön perustuva ravitsemustieto

Valtakunnan korkein ravitsemusauktoriteetti – ainakin virallisesti – on valtion ravitsemusneuvottelukunta. Se muun muassa antaa suosituksia terveyttä ylläpitävästä ja edistävästä ravitsemuksesta. Viimeisin suositusten päivitys on vuoden takaa tammikuulta 2014. Viralliset suositukset ovat niin sanottuja näyttöön perustuvia, eli niiden antamista ohjaa tieteellisistä tutkimuksista saadut tulokset. Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on omat nettisivut, joilta löytyvät muun muassa viimeisimmät ravitsemussuositukset PDF-muodossa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin perustuvat esimerkiksi ylioppilaiden terveydenhuollosta vastaavan säätiön, YTHS:n sivuilta löytyvät opiskelijoiden ravitsemusohjeet. Hakusanalla ”ravitsemus” löytyy YTHS:n sivuilta yhdeksän osumaa. Yksi niistä on yleislääkärin laatima lyhyt vinkkilista terveellisen ruokavalion perusteista. Linkkien kautta lukija johdatetaan lisätiedon lähteille esimerkiksi ylioppilaiden elämäntaitoja edistävän Nyyti ry:n sivuille sekä virallista tahoa edustavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen elintavat ja ravitsemus -sivuille. Sieltä aikansa surffailtuaan löytää sivun ”terveellinen ruokavalio”, jolla rasvasta suositellaan seuraavasti: ”Valitse pehmeää rasvaa: kasviöljyjä, kasviöljypohjaisia levitteitä ja kalaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Rajoita kovaa rasvaa.” Konkretiaa hakevan opiskelijan tarpeisiin kovin lyhytsanaista.

Katriina Ylönen

 

Hiipuuko proteiinivillitys? Epäilys proteiinirikastettuja elintarvikkeita kohtaan herännyt

Pähkinöistä saa kasviproteiinin ohella hyviä pehmeitä rasvoja (KUVA: Katriina Ylönen)

Pähkinöistä saa kasviproteiinin ohella hyviä pehmeitä rasvoja (KUVA: Katriina Ylönen)

Kun kiihkein innostus vähähiilihydraattiseen runsaasti rasvaa sisältävään ruokavalioon laantui, kansa villiintyi proteiinista. Moni tietää nykyään, että proteiinia tulee saada riittävästi, jotta lihakset palautuvat rasituksesta ja paino pysyy hallinnassa. Ja elintarvikeala huomasi oivan markkinaraon. Kun jo luonnostaan kohtuullisen paljon proteiinia sisältävään rahkaan lisätään proteiinia, päästään mainostamaan, että purkillisesta rahkaa saa 20 grammaa proteiinia.

Epäilys herää

Viime aikojen nettikeskusteluissa on herätetty epäilys proteiinituotteiden terveellisyydestä, ei kuitenkaan niiden sisältämän proteiinin, vaan sokerin ja makeutusaineiden vuoksi. Noussut huoli on alkanut näkyä kaupoissa tuotteiden menekissä.

– Proteiinia sisältäviä rahkoja myydään edelleen kovaa tahtia, mutta maustettujen rahkojen suosio on kääntynyt laskuun, raportoi Länsiväylä 19.11.2014.

Länsiväylän uutisen mukaan proteiinituotteisiin panostavalla Valiolla ei ole noteerattu maustettujen rahkojen menekin vähentymistä. Maustamattomien tuotteiden menekki on kyllä kasvanut.

Proteiinirikastetuissa tuotteissa epäilyttävät sokeri ja makeutusaineet (KUVA: Katriina Ylönen)

Proteiinirikastetuissa tuotteissa epäilyttävät sokeri ja makeutusaineet (KUVA: Katriina Ylönen)

”Tavallinen kansalainen ei proteiinirikastettuja tuotteita tarvitse”

Ravitsemusasiantuntijat eivät ole huolissaan, vaikka proteiinirikastettujen tuotteiden kulutus laskisi. Helsingin Sanomien haastattelussa 7.11.2014 ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta toteaa koko proteiinibuumin järjettömäksi ja jatkaa, että suomalaisten proteiininsaanti on aivan riittävää ilman erityistuotteitakin.

– Proteiinin osuus suomalaisten energiansaannista on nyt 17 ja 18 prosentin välillä. Suositus on 10–20 prosenttia. Lisättyä proteiinia sisältäviä tuotteita käyttävillä osuus nousee ehkä 22 prosenttiin. (HS 7.11.2014)

 

Nuorelle proteiinituotteista ei hyötyä muttei haittaakaan

Professori Fogelholm ei usko, että proteiinirikastettujen tuotteiden käytöstä olisi nuorelle hyötyä.

– Meidän ruokavaliossa ei kyllä tule sellaista tilannetta, hän toteaa Kaupunkikanavan haastattelussa 14.11.2014.

Mutta vaikka yleisesti ottaen proteiinirikastetut tuotteet ovat Fogelholmin mukaan turhia, niiden käyttö tuskin on haitallistakaan, jos ei kärsi munuaisvaivoista.

– Ei kukaan yksistään niitä syömällä niin kauhean paljoa proteiinia saa.

Tuotteiden hyödyllisyys tai haitallisuus riippuu siitäkin, mitä niillä korvataan; syödäänkö proteiinipatukka suklaapatukan vai banaanin sijaan.

– Eihän se, jos se korvaa jotakin huonoa, ole ongelma, toteaa Fogelholm.

– Mutta silloin, kun proteiinin saanti alkaa mennä yli 25 energiaprosentin, ei tiedetä, onko se haitatonta, hän varoittelee.

– Silloinkin kun puhutaan kilpatason voimaurheilusta, kyse on enemmän proteiininsaannin ajoituksesta, jatkaa Fogelholm.

Parhaimman hyödyn saa, kun nauttii proteiinipitoisen välipalan tai aterian välittömästi harjoittelun jälkeen.

 

Opiskelijoille proteiinipitoinen ruoka maittaa

Opiskelijoille tehty gallup osoittaa, että ruoan proteiinipitoisuuteen kiinnitetään huomiota, ja myös proteiinirikastetut tuotteet kuuluvat ruokavalioon ainakin osalla. Gallupissa kysyttiin:

  1. Kiinnitätkö huomiota ruokasi proteiinipitoisuuteen?
  2. Miksi?
  3. Mitä mieltä olet proteiinirikastetuista elintarvikkeista kuten rahkoista ja patukoista?

 

Moni pitää luonnollisia ruokia parhaina proteiinilähteinä (KUVA: Katriina Ylönen)

Moni pitää luonnollisia ruokia parempina proteiinilähteinä (KUVA: Katriina Ylönen)

Päivän proteiinit tavallisesta ruoasta

60-kiloinen saa riittävän päivän proteiiniannoksen, 60 g, esimerkiksi seuraavista ruoista:

Lautasellinen kaurapuuroa (sisältää 5 g proteiinia) + 4 dl rasvatonta maitoa (14 g) + 60 g broilerfilettä (18 g) + 150 g tummaa riisiä (4 g) + 4 viipaletta ruisleipää (9 g) + 55 g raejuustoa (10 g) = 60 g proteiinia.

Katriina Ylönen

Linkit:

http://www.lansivayla.fi/artikkeli/250397-sokerikammo-jyllaa-mausterahkat-jaavat-nyt-hyllyihin

http://www.hs.fi/terveys/a1415328894527

Taidetta kaikille aisteille Kanneltalon Naamioiden yössä

Taiteiden yönä Kanneltalolla vietettiin koko perheen tapahtumaa Naamioiden yö. Jo talon edustalla Sitratorilla seisova Oona Tikkaojan Unelma-niminen taideteos viritteli vieraita asianmukaiseen tunnelmaan. Monimetrisellä värikkäällä kuumailmapalloa muistuttavalla teoksella tuli melkein mieli lähteä retkelle yläilmoihin.

”Mikä vaihtoehto olisikaan ollut tarkkailla taiteiden yötä yläilmoista!”

Kanneltalon aulassa vallitsi iloinen puheensorina, kun vanhemmat lapsineen pyörivät pitkän pöydän ympärillä askartelemassa naamioita. Illan ohjelmassa oli tarjolla muun muassa piirtämistä, askartelua, kokkaamista ja teatteria. Galleriassa on meneillään piirustusperformanssi. Ilmeisen notkea nainen retkotti haastavalta näyttävässä asennossa selällään tuolin päällä, joukko miehiä ja naisia ikuistamassa näkemäänsä.

6-vuotias Ohto oli äitinsä Ursulan kanssa kokkaamassa Zorron eväitä. Ursula kertoi, että lasten myötä vanhemmilta oli vierähtänyt lähes kymmenen vuotta ilman Taiteiden yötä, mutta nyt oli kiva päästä mukaan lapsen kanssa.

”Muutaman vuoden päästä lapset katoavat omille teilleen, jolloin aikuiset voivat taas lähteä keskustan tilaisuuksiin.”

Ennen kokkaamista Ohto oli käynyt leikkimässä varjokuvilla, askarrellut itselleen naamion ja maalauttanut komeat torahampaat itselleen. Kirjaston puolella naamiosankarit olivat antaneet lukuvinkkejä hyvistä sankarikirjoista ja -sarjakuvista. Äiti arvioi suositellut luettavat Ohton ikäiselle liian vaikeiksi, mutta hänelle itselleen oli palannut muistoja omasta nuoruudesta.

”Tuttuja kirjoja ja sarjakuvia, joita luettiin jo minun nuoruudessani – Batmania ja muita vastaavia!”

 

Kokkaaminen on kivointa

Hauskimmasta hommasta Naamioiden yössä Ohtolla oli selvä mielipide.

”Kokkaaminen on kivointa.”

Ohton äiti oli erityisen iloinen siitä, ettei lapsensa nirsoile ruuan kanssa.

”Ohto on ennakkoluuloton ruokailija. Kaikki maistuu hänelle. Veljensä on selvästi ronkelimpi syömisten suhteen.”

Kotonakin pojan mielestä on kiva laittaa ruokaa. Lihapullataikinasta on hauska tehdä palloja ja pihvejä. Pannukakku kuuluu myös suosikkeihin.

Äitinsä kanssa Ohto oli ollut aikaisemminkin kokkaamassa työväenopiston koekeittiössä. Tuolloin oli laitettu texmex-ruokaa. Tällä kertaa menu sisälsi avokadodippiä, Zorron salsa mexicanaa, paistettuja nachoja sekä kurkku- ja melonijuomaa. Ruoanlaitossa opastivat Jouko Sirenius työväenopistosta ja ruokakirjoittaja ja -stailaaja Riikka Kaila.

Kokkaamisen jälkeen Ohto ja Ursula kiiruhtivat katsomaan Sarvia ja sokeria -komediaa. Hämärtyvässä illassa oli luvassa sukellus naamioiden, komiikan ja mytologian maailmaan.

 

Katriina Ylönen

 

Muonittajia kaivataan lisää vapaapalokuntiin: Syömättä eivät sammutustyöt suju, mutta muonitus lepää turhan harvojen harteilla

 

Vapaapalokuntalaiset tankkaamassa (KUVA: Katriina Ylönen)

Vapaapalokuntalaiset tankkaamassa (KUVA: Katriina Ylönen)

Marja-Leena Salminen ja Marjatta Mäkinen ovat heränneet varhain. He ovat valmistaneet sata täytettyä sämpylää ja keittäneet 120 kuppia kahvia. Helsingissä Rautatientorilla on alkamassa Stadin turvaksi -tapahtuma, jossa kaupungin vapaapalokuntalaiset ja muut pelastusalan vapaaehtoiset esittelevät toimintaansa. Naiset huolehtivat heidän muonituksestaan.

”Kymmenen vuotta on oltu mukana vapaapalokunnan naistoiminnassa, ystävän houkuttelemana”, kertoo Marja-Leena.

”Mukana on kivoja muijia, joilla on hauskaa yhdessä! Palokuntaväki on reilua porukkaa!”

Tapahtumamuonituksen lisäksi naiset ovat olleet huolehtimassa lasten leiriruokailusta. Satojen leiriläisten ruokkiminen edellyttää vapaaehtoisia!

Kun naiset vielä asettelevat sämpylöitä pöydille, ensimmäiset nälkäiset harppovat paikalle. Moni ei ole ehtinyt syödä aamupalaa, joten naisten tarjottavat tekevät kauppansa. Järjestystä valvova Arska toteaa muonituksen olevan erittäin tärkeää vapaaehtoisille.

”Sämpylää ja kahvia, kiitos! Minä olen kuulemma kiukkuisennäköinen, jos en ole syönyt”, säestää toinen paikalle saapunut.

 

Muonitusnaiset hälytysvalmiudessa

Jenni Kukkosen VPK-ura juontaa 1990-luvun alkupuolelle. Kaverit ja auttamishalu houkuttelivat mukaan. Nykyään hän toimii Vuosaaren VPK:n päällikkönä.

”Syöminen on jaksamisen asia”, painottaa Jenni.

”Pullakahvit on perinteinen tarjottava, mutta joskus on ollut lohikeittoakin.”

”Muonitus on hoidettava myös hälytystehtävien aikana”, jatkaa Jenni.

Naiset ovat valmiudessa ja huolehtivat ruoat kenttätehtävissä oleville. Taskussa mukana kulkevat energiapatukat eivät riitä pitämään toimintakykyä yllä kentällä.

 

Helsingin Pelastusliiton puheenjohtajana toiminut Pekka Koskikari Lauttasaaren vapaapalokunnasta pysähtyy sämpylälle ja kertoo, että muonituspuoli kärsii työvoimapulasta. Nuoria kyseinen työsarka ei kiinnosta samalla lailla kuin hälytystehtävät.

”Mutta jos ei ole ruokaa, ei ole nuoriakaan”, huokaa Koskikari ja toivottaa uudet vapaaehtoiset tervetulleiksi mukaan toimintaan.

Katriina Ylönen

Tarinoilla höystetty valokuvanäyttely kertaa ikimuistoisen lähiön historiaa: Hulluna Kannelmäkeen

Nuoriso viihtyy Kannelmäessä (KUVA: Katriina Ylönen)

Nuoriso viihtyy Kannelmäessä (KUVA: Katriina Ylönen)

Kanneltalon galleriassa on hiljaista. Keskipäivän syysaurinko siilautuu kapeista yläikkunoista sisään. Kuuluu vain monitorin hiljainen hurina, kun se heijastaa seinälle asukkaiden tarinoita kotilähiöstään Kannelmäestä. Yhteistä kertojille on paikkauskollisuus. Samassa lähiössä Helsingin pohjoislaidalla Hämeenlinnan väylän, Kehä I:n ja Vihdintien välissä on asuttu usean sukupolven ajan. Erään kertojan 95-vuotias isoäiti oli ostanut 1940-50 -luvulla lottovoitolla tontin, mistä lähtien suku on asuttanut samoja sijoja. Moni aikuinen on paluumuuttaja lapsuutensa lähiöön.

”En vaihtaisi Kannelmäkeä mihinkään!”, huudahtaa yksi kertojista.

Näyttelyn valokuvissa ovat ikuistettuina muun muassa kansakoulu, päiväkoti ja urheilupuisto leikkijöineen – nämä paikat tunnistaa vieläkin. Kuvat asuinalueen rakennusprojekteista sen sijaan kertovat muuttuneesta maisemasta. Esimerkiksi nykyisen kauppakeskus Kaaren sijoilla laidunsivat aikoinaan lehmät.

 

Kannelmäessä Heikki Ojalaa viehättää hyvä sijainti ja vehreys

Ensimmäisiä eläkeläiskuukausiaan viettävä Heikki Ojala on asunut Kannelmäessä liki 40 vuotta. Ensimmäinen yhteinen asunto nuorikon kanssa löytyi Paimenhuilunpolulta. Sittemmin Ojala on asunut kolmisenkymmentä vuotta Kanneltiellä pihapiirissä, jossa kasvaa käkkyräisiä omenapuita ja komeita koivuja.

”Kannelmäki on hyvä paikka asua. Täältä on hyvät yhteydet joka suuntaan olit sitten lähdössä itään, länteen, pohjoiseen tai etelään”, toteaa Ojala.

”Aina pääsee hyvin niin omalla autolla kuin julkisilla.”

Ja lähivuosina yhteydet vain paranevat, kun Kannelmäen juna-asemalta pääsee suoraan lentoasemalle kaukokaipuun iskiessä.

Ojalaa viehättää myös Kannelmäen vehreys. Alueella kasvaa kunnon kokoisia puita, vaikka puistoalueet ovatkin joutuneet osittain väistymään asutuksen tieltä.

”Valitettavasti isoja viheralueita on pirstottu pienemmiksi täydennysrakentamisella. Talojen pihat ovat onneksi säilyneet isoina ja vehreinä.”

Ojala muistaa vielä ajan, jolloin Kannelmäen läpi virtaavan Mätäjoen pohjoispuolella lainehtivat viljapellot. Nyt paikalla on asutusta, ratsastuskoulu ja joutomaata. Ulkoilumahdollisuudet ja -reitit ovat kuitenkin edelleen kävelyetäisyydellä kotoa.

 

Hiljaa virtaa Mätäjoki (KUVA: Katriina Ylönen)

Hiljaa virtaa Mätäjoki (KUVA: Katriina Ylönen)

Pullapuoti olisi tervetullut ostarille

Paikallisten pikkukauppojen katoa Ojala suree. Aikoinaan lähikaduilla oli Elannon pullapuoti ja ostarilla useita ruokakauppoja ja kirjakauppa. Toki uutuuttaan kiiltelevä kauppakeskus Kaari tarjoaa kaikki palvelut vain viiden minuutin kävelymatkan päässä kotoa. Fazerin kahvilan ja leipämyymälän Ojala kuitenkin toivottaisi ostarille tervetulleeksi.

Kannelmäen hiukan hurjan asuinalueen maineesta Ojala ei piittaa.

”Kyllä lieveilmiöt leviävät joka puolelle. Välillä on rauhallisempaa, välillä vilkkaampaa, mutta se on elämää. Ei se ole meikäläisen olotilaa häirinnyt. Taidan viihtyä täällä loppuun asti.”

 

Kanneltalon, Nuorisoasiankeskuksen ja Helsingin kaupunginmuseon järjestämä näyttely on auki lokakuun 4. päivään osoitteessa Klaneettitie 5.

Katriina Ylönen