Opiskelija ravitsemustiedon lähteillä: Luotettavan tiedon löytyminen sattuman varassa?

”Kun etsin netistä tietoa hyvistä rasvoista, sieltä tuli vastaukseksi kauheasti kaikenlaista soopaa”, hymähtää Anni. (KUVA: Katriina Ylönen)

Terveys ja ravitsemus kiinnostavat niin kansalaisia kuin mediaa. Se on aihe, josta saadaan aikaan haluttaessa tulenkatkuinen keskustelu, jos ei jopa tappelua. Aikaisemmin aktiivisimpia keskustelijoita ovat olleet pääasiassa ne, joilla on jokin hyvin selkeä ja vahva näkemys jostain ravitsemusaiheesta. Viime aikoina keskusteluun on onneksi liittynyt kasvava määrä tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa tietoa esille tuovia henkilöitä ja tahoja.

Mistä saa hyviä rasvoja?

Mutta kuinka todennäköistä on, että kun opiskelijaikäinen etsii ravitsemustietoa verkosta, hän päätyy tutkimusnäyttöön nojaavien virallisten ravitsemussuositusten mukaisen tiedon lähteille?

Lehtitoimittajaksi opiskelevaa Anni Maliniemeä, 25, kiinnosti, saako hän tarpeeksi hyviä rasvoja ja mistä niitä saisi. Hän etsi tietoa netistä ja käytti hakusanoina lauseita ”mistä saan hyviä rasvoja” ja ”hyvät rasvat”.

Koska Annin aiheena oli jo vuosia välillä kiivaankin keskustelun aiheena ollut rasvakysymys, tarjolle tulvahti ryöppy mitä erilaisimpia sivustoja.

”Kun laitoin hakusanoiksi ’mistä saan hyviä rasvoja’, sieltä tuli vastaukseksi kauheasti kaikenlaista soopaa”, hymähtää Anni.

”Lisäksi suurin osa ohjeista oli tarkoitettu urheilijoille. Kauhean vähän oli konkreettisia ohjeita.”

Anni etsi konkreettista tietoa ja reseptejä. ”Terveysblogit ovat usein visuaalisesti kauniimpia kuin vaikkapa Sydänliiton sivut, ja siksi niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea”, hän havaitsi. (KUVA: Pixabay.com)

Kaupallisuus häiritsee

Kaupallisten toimijoiden sivuilla Annia häiritsi se, kun asiatiedon yhteydessä mainostettiin suorasukaisesti yrityksen omia tuotteita. Annille tuli tunne, että ikään kuin pelkästään kyseisen yrityksen tuotteita käyttämällä saisi riittävästi hyviä rasvoja eikä tarvitsisi syödä esimerkiksi öljyjä ja avokadoja.

Jotkut jutut Anni koki liian oppikirjamaisiksi. Teoriatietoa ennemmin Anni haki käytännönläheisiä ohjeita.

”Reseptit oli niitä, jotka minua kiinnostivat.”

”Keskustelupalstoilta ja blogeista löytyi aika hyvin vinkkejä. Terveysblogit ovat usein visuaalisesti kauniimpia kuin vaikkapa Sydänliiton sivut, ja siksi niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea”, toteaa Anni.

Sydänliiton sivuilla Annilta jäi löytämättä linkki Sydän-verkkolehteen, jossa on paljon sydänystävällisten ruokien reseptejä. (KUVA: Pixabay.com)

Sydänliiton sivuilta tieto ei löydy

Luotettavaksi rasvatiedon välittäjäksi Anni kuitenkin kokee Sydänliiton – jo nimen perusteella, mutta tiedon esittämisen hän koki kyseisillä sivuilla hiukan nurjaksi. Huonoja rasvoja, ja niiden epätoivottavia vaikutuksia lueteltiin pitkä lista, mutta hyvistä rasvoista esimerkkejä oli vähemmän.

Sydänliiton sivuilla tiedon löytyminen ei selvästikään ole kohdallaan, koska sieltä Anni ei helposti löytänyt vastausta kysymykseensä, saako hän riittävästi hyviä rasvoja. Nimenomaan kyseisillä sivuilla on rasvatesti, jonka tekemällä saa vastauksen Annin esittämään kysymykseen. Tosin kyseinen rasvatesti on sisällöllisesti hiukan vajavainen. Siinä ei kysytä lainkaan runsaasti hyviä rasvoja sisältävien kalan ja pähkinöiden käyttöä. Sydänliiton sivujen toimimattomuudesta kertoo myös se, että sivuilla oleva linkki Sydän-verkkolehteen, jossa on paljon sydänystävällisten ruokien reseptejä, jäi Annilta löytämättä.

Tietolähteitä joka lähtöön

Netin lisäksi Anni hakee ravitsemustietoa terveys- ja fitness-lehdistä. Annin muutamat kaverit käyvät salilla ja noudattavat vähähiilihydraattista ruokavaliota. He tietävät Annin mielestä paljon rasva-asioista.

Yksi sivustoista, jolla Anni vieraili, on keskustelupalsta pakkotoisto.com, jonka tiedot ja heitot ovat laidasta laitaan, välttämättä ilman mitään muuta kuin omakohtaista tietoperustaa. Annin vierailemalla Performancelab.fi -sivustolla tarjotaan ihopoimu- ja hormonimäärityksiin pohjaavaa ravitsemusvalmennusta, jonka perusta tuskin kestää tieteellistä tarkastelua.

Parhaiten Annin tietopuoliseen kysymykseen vastattiin huippukuntoon.fi -sivustolla. Sen ravitsemusaiheisten juttujen kirjoittajat ovat yliopistokoulutuksen saaneita asiantuntijoita, ja jutut virallisten ravitsemussuositusten mukaisia, vastaavasti kuin Sydänliitonkin sivuilla.

Ravitsemustietoa Anni siis hakee mieluiten tietopohjaltaan luotettavilta, mutta samalla visuaalisesti kauniilta, käytännönläheisiltä sivuilta.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on omat nettisivut, joilta löytyvät muun muassa viimeisimmät ravitsemussuositukset PDF-muodossa. (KUVA: Katriina Ylönen)

TOIMITTAJAN KOMMENTTI:

Tutkimusnäyttöön perustuva ravitsemustieto

Valtakunnan korkein ravitsemusauktoriteetti – ainakin virallisesti – on valtion ravitsemusneuvottelukunta. Se muun muassa antaa suosituksia terveyttä ylläpitävästä ja edistävästä ravitsemuksesta. Viimeisin suositusten päivitys on vuoden takaa tammikuulta 2014. Viralliset suositukset ovat niin sanottuja näyttöön perustuvia, eli niiden antamista ohjaa tieteellisistä tutkimuksista saadut tulokset. Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on omat nettisivut, joilta löytyvät muun muassa viimeisimmät ravitsemussuositukset PDF-muodossa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin perustuvat esimerkiksi ylioppilaiden terveydenhuollosta vastaavan säätiön, YTHS:n sivuilta löytyvät opiskelijoiden ravitsemusohjeet. Hakusanalla ”ravitsemus” löytyy YTHS:n sivuilta yhdeksän osumaa. Yksi niistä on yleislääkärin laatima lyhyt vinkkilista terveellisen ruokavalion perusteista. Linkkien kautta lukija johdatetaan lisätiedon lähteille esimerkiksi ylioppilaiden elämäntaitoja edistävän Nyyti ry:n sivuille sekä virallista tahoa edustavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen elintavat ja ravitsemus -sivuille. Sieltä aikansa surffailtuaan löytää sivun ”terveellinen ruokavalio”, jolla rasvasta suositellaan seuraavasti: ”Valitse pehmeää rasvaa: kasviöljyjä, kasviöljypohjaisia levitteitä ja kalaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Rajoita kovaa rasvaa.” Konkretiaa hakevan opiskelijan tarpeisiin kovin lyhytsanaista.

Katriina Ylönen

 

Viinan viihdekäyttäjä Lauri Aro, 49: ”Oppinut oluen juopi, oppimaton oksentaapi”

”Osaan laittaa korkin kiinni tarvittaessa. Kyse on tahdon ja halun keskinäisestä taistelusta. Minä hallitsen alkoholia eikä se minua”, toteaa Lauri. (KUVA: Katriina Ylönen)

Ensimmäiset keskikaljansa Lauri joi 7-vuotiaana. Serkkunsa kanssa he keplottelivat tien rättisitikan lukittuun takakonttiin, pihistivät muutaman pullon, kävivät juomassa oluet metsikössä ja palauttivat tyhjät pullot autoon.

”Mutsi ihmetteli, kuinka poika jo seitsemältä illalla nukahtaa, mutta muutoin selvisimme tuolloin kiinni jäämättä”, muistelee Lauri ensimmäistä tutustumistaan alkoholiin.

Seuraava maistikerta sai odottaa, kunnes Lauri oli 16-vuotias.

”Se taisi olla vappuaatto, kun otin ensimmäisen kunnon kännin teini-ikäisten räkäbailuissa.”

”Kun seuraavana aamuna jatkoin munkeilla ja simalla, oli seurauksena niin kamala olo, että en koskenut edes jaffa-pulloon puoleen vuoteen”, kertaa Lauri kammottavaa oloaan.

Elämän onni odotti bussipysäkillä

Lukio- ja armeija-aikaiset vapaa-ajat kuluivat kavereiden kanssa bilettäessä kosteissa merkeissä.

Yhtenä perjantai-iltana Lauri kuitenkin kyllästyi äitinsä huomautteluun poikansa elämän päämäärättömyydestä, samoin kuin kaveripariensa riitelyyn ja lähti omille teilleen. Yksin nautitun lasagnen ja kolmen A-oluen jälkeen Laurin aikataulu petti. Ja illan viimeinen kotibussi jätti näyttäen hänelle vain perävalot. Onneksi kotisuuntaan oli menossa muitakin busseja. Ja naapuribussin laiturilla odotti onni. Siellä seisoi tyttö, joka hymyili Laurille.

”Ajattelin, että nyt en saa olla huonolla tuulella ja hymyilin takaisin”, kertaa Lauri elämänsä naisen kohtaamista.

”Olin seuraillut tytön aamuisia ja iltaisia työmatkoja omalta sillanrakennustyömaaltani Espoon keskuksessa. Bussissa istuin hänen taakseen, väänsin tikusta asiaa ja lopulta saatoin hänet kotiovelle.”

Kun Laurilla olisi ollut seitsemän kilometrin kävelymatka kotiin, tyttö – Paula, Laurin nykyinen vaimo – lupasi keittää hänelle teetä.

Semibailausta parisuhteen puolesta

Perheen perustamisen myötä Laurin juhliminen ja alkoholinkäyttö vähenivät. Myöskään 1990-luvulla, kun Lauri oli työttömänä, alkoholi ei hänelle maittanut.

”90-luvun lama oli aivan hirveää aikaa. Olin henkisesti siinä kunnossa, että ei tehnyt mieli lähteä mihinkään tekemään yhtään mitään.”

Myös saatuaan vakavan sairauskohtauksen, joka jätti jälkensä, Lauri oli kolme kuukautta kokonaan ilman alkoholia.

”Sairastuminen oli pysäyttävä kokemus.”

Sen jälkeen Lauri myös kuntoili enemmän, jolloin alkoholinkäyttö oli vähäisempää.

Nykyään hän juo noin 14 annosta viikossa.

”Se on minulle sopiva määrä. Jos tuon yli menee, sen tuntee olossa.”

Alkoholin suhteen Lauri on lähes kaikkijuomainen. Myös ruokia hän höystää mieluusti alkoholilla. (KUVA: Pixabay.com)

Korkki kiinni, kun siltä tuntuu

Parasta Laurin mielestä alkoholin käytössä on nousuhumalan tuoma kaikkivoipaisuuden tunne.

”Silloin velat muuttuvat saataviksi”, nauraa Lauri virne naamallaan.

”Mutta jos menen ylittämään tuon kulminaatiopisteen, sitten en olekaan enää hyvä missään.”

Lauri kuitenkin tietää rajansa ja hallitsee ne.

”Osaan laittaa korkin kiinni tarvittaessa. Kyse on tahdon ja halun keskinäisestä taistelusta. Minä hallitsen alkoholia eikä se minua”, toteaa Lauri.

Alkoholia Lauri käyttää seurassa, mutta myös viettäessään miesluolahetkiä parvekkeella sikareita poltellen ja sanaristikoita ratkoen. Alkoholin suhteen Lauri on lähes kaikkijuomainen. Makeita juomia hän ei kuitenkaan saa alas. Lauri on innokas kotikokki ja ruokia Lauri höystää mieluusti alkoholilla.

”Esimerkiksi keskihintainenkin, savuinen, skottilainen single malt -viski antaa karjalanpaistiin rukiisen maun”, hän antaa vihjeen.

Humalaiset nuoret seinien suojaan

Laurin suhtautuminen alkoholiin on pitkälti kodin peruja.

”Kotona meillä oli virtahepo olohuoneessa koko lapsuuteni ajan. Isä joi. Se oli varmaankin yksi syy siihen, miksi vanhempani erosivat, kun oli 11-vuotias”, toteaa Lauri.

”Kotoa sain esimerkin, jonka mukaan en paheksu alkoholia, jos sitä on tarjolla”, hän jatkaa.

”Kuntoilemisen jääminen tuo pahemman morkkiksen kuin juominen.”

Teini-ikäisen tyttären humalaiset kaverit Lauri ottaa mieluummin kotinsa suojaan kuin jättää kaduille kuljeksimaan.

”Kyllä meillä on muutamat kerrat kylpyhuone oksenneltu, mutta minusta on parempi, että he tulevat sisätiloihin, kun alkavat olla kaatokännissä, kuin että jäävät tuonne kaduille pyörimään.”

Muutamien sukulaisten juomisen ja heidän sairauksiensa yhteydet kuitenkin mietityttävät Lauria.

”On niillä pakko olla yhteys.”

Katriina Ylönen

Puolet viestintäopiskelijoista käyttää alkoholia viikoittain

Opiskelijat käyttävät yleisimmin viisi – kuusi annosta alkoholia viikossa. (KUVA: Pixabay.com)

Ruokatottumuskyselyn yhteydessä Laajasalon viestintäopiskelijoilta kyseltiin myös alkoholinkäytöstä. Käyttö pysyy opiskelijoilla kohtuudessa eivätkä he juurikaan koe juomisen aiheuttavan ongelmia. Tulosten tarkastelussa on hyvä muistaa, että alkoholinkäyttö saatetaan raportoida todellista vähäisemmäksi.

Alkoholia juodaan yhdestä 15 annokseen viikossa

Alkoholia käyttää 29:stä Laajasalon opiston viestintäopiskelijasta, jotka vastasivat ruokatottumuskyselyyn, 13 viikoittain, 4 käyttää vaihdellen joinain viikkoina, joinain ei, ja 12 ei käytä viikoittain. Viikoittain alkoholia käyttävillä annos vaihtelee yhden ja 15 annoksen välillä. Yleisin käyttömäärä on viisi – kuusi annosta. Alkoholiannokseksi lasketaan esimerkiksi pullo olutta, 12 senttilitraa viiniä tai ravintola-annos väkevää alkoholia.

Verrattuna Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn tuloksiin ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden alkoholinkäytön useudesta – 18 prosenttia käyttää viikoittain – viestintäopiskelijoilla käyttö on yleisempää, heistä yli 40 prosenttia käyttää alkoholia viikoittain.

Neljä viidestä opiskelijasta kokee alkoholinkäyttönsä ongelmattomaksi. (KUVA: Pixabay.com)

Opiskelijat kokevat alkoholinkäyttönsä ongelmattomaksi

Laajasalon opiston viestintäopiskelijoilta kysyttiin myös, aiheuttaako alkoholin käyttö terveydellisiä, sosiaalisia tai muita ongelmia. Suurin osa, noin 80 prosenttia, vastaajista kokee alkoholinkäyttönsä ongelmattomaksi. Ongelmia, joita alkoholinkäyttö voi aiheuttaa, ovat mahdolliset rahalliset ongelmat, humalajuomisen aiheuttama holtittomuus sekä valvottaminen ja vatsan meneminen sekaisin. Yksi vastaajista, joka käyttää myös runsaammin alkoholia, kokee ehkä jonkinlaisen moraalisen vaateen vähentää käyttöä:

”No, tiedän, että pitäisi vähentää.”

Kolikon kääntöpuolena yksi vastaajista, joka ei käytä alkoholia lainkaan, kokee, että juomattomuus saattaa eristää sosiaalisesti:

”En juo ollenkaan, mikä etenkin uusiin yhteisöihin tutustumisessa antaa ja jättää vähän ulkopuolisen kuvan ja fiiliksen.”

Alkoholin kohtuukäytöstä saattaa olla hyötyä sydänterveydelle

Alkoholin yhteyksiä terveyteen on tutkittu runsaasti ja havaittu muun muassa, että sen kohtuukäyttö voi tehostaa sokeriaineenvaihduntaa. Punaviini puolestaan voi vähentää kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin. Alkoholin kohtuukäyttö saattaa siis tuottaa terveyshyötyjä sydämelle, mutta kohtuukäytöstä lipsuttaessa haitat moninkertaistuvat. Runsas käyttö voi nostaa verenpainelukemia, ja veren triglyseridirasvojen pitoisuus saattaa kasvaa. Nämä suurentavat verisuonisairauksien vaaraa.

Vaikka alkoholin kohtuukäytöstä saattaa olla hyötyä sydänterveydelle, sen vuoksi ei alkoholia tarvitse ruveta käyttämään. (KUVA: Pixabay.com)

Syövän ehkäisyssä nollalinja paras vaihtoehto

Alkoholi sisältää syöpää aiheuttavia aineita kuten asetaldehydiä, ja se toimii myös liuottimena ja voi siten edistää syöpää aiheuttavien aineiden kulkeutumista soluihin. Rintasyöpäriski kasvaa 10 prosenttia jo yhdestä alkoholiannoksesta päivässä.

Ylimäärä alkoholia kertyy rasvaksi vyötärölle

Alkoholin haittapuoliin kuuluu, että se kasvattaa ruokahalua, ja siitä saatava energiaylimäärä kertyy rasvaksi keskivartaloon. Muutamassa kuukaudessa saa kasvatettua 1 – 2 kilon rasvaylimäärän vyötärölleen, jos tuona aikana nauttii yhden ”ylimääräisen” alkoholiannoksen.

Kohtuuden kultainen keskitie

Terveyttään vaalivan kannattaa rajoittaa alkoholinkäyttönsä seuraavien enimmäissuositusten mukaan:

Naiset: enintään 1 ravintola-annos päivässä

Miehet: enintään 2 ravintola-annosta päivässä

Naisille annettu raja on matalampi, koska naisen elimistö on herkempi alkoholin vaikutuksille kuin miehen.

Naisen elimistö on herkempi alkoholin vaikutuksille kuin miehen. (KUVA: Pixabay.com)

 

Yksi ravintola-annos alkoholia on:

vajaa kaksi pulloa ykkösolutta tai

1 pieni pullo keskiolutta tai siideriä (33cl) tai

lasi mietoa viiniä (12cl) tai

annos väkevää viiniä (8cl) tai

annos viinaa (4cl) tai

 

Alkoholin hyötyjä

Vähentää kolesterolin kertymistä verisuonen seinämään

Vähentää verisuonia tukkivien hyytymien muodostumista

Rentouttaa ja edesauttaa sosiaalista kanssakäymistä

 

Alkoholin haittoja

Huonontaa yöunta

Voi aiheuttaa vaikean riippuvuuden, jos käyttää tunne-elämän ongelmien tukahduttamiseksi

Huonontaa fyysistä toimintakykyä (pidentää reaktioaikaa, heikentää liikkeiden nopeutta ja tarkkuutta)

Heikentää palautumista liikunnasta

Lisää ruokahalua, vyötärörasvaa ja rasvan kertymistä maksaan

Runsaasti käytettynä nostaa verenpainetta ja altistaa rytmihäiriöille

Suurentaa esimerkiksi rinta-, ruokatorvi-, maksa- ja suolistosyöpäriskiä

On haitallista luustolle runsaasti käytettynä

 

Alkoholin energiamääriä:

III olut (0,33 l)                                  130 kcal

siideri (4,5-4,7 %; 0,33 l)              125-290 kcal

mieto viini (12 cl)                            74-165 kcal

väkevä viini (8 cl)                            100-200 kcal

likööri (4 cl)                                     120-150 kcal

 Katriina Ylönen

Utopistista unelmointia

Elintarvikemarkkinointi ei vapaaehtoisesti luovu hyödyntämästä geeneihimme ohjelmoitua taipumusta ylensyöntiin. (KUVA: Pixabay.com)

Ravitsemustieteen emeritusprofessori unelmoi, että ajan myötä elintarvikemarkkinointi ja ravitsemusvalistus löytäisivät yhteisen sävelen. Että ne ikään kuin sulautuisivat yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi, jonka tavoitteena olisi kansanterveyden edistäminen. Utopistista unelmointia! Skeptikko, tai realisti minussa sanoo, että näin ei tule ikinä tapahtumaan.

Business on businesstä. Yritysten perimmäinen tavoite on rahan tekeminen – mahdollisimman suuren rahamäärän tekeminen. Ja sen varmistaminen, että se rahavirta jatkuu vielä joulun jälkeen, juhannuksen jälkeen, ensi vuonna ja vielä vuosien kuluttua. Tuotteisiin ja palveluihin koukuttaminen, ja uusien tarpeiden luominen on sitä, mistä yritykset elävät. Vapaaehtoisesti ne eivät taivu epämääräisten terveydellisten tavoitteiden palvelukseen. Esimerkillinen mäkkärimyyjä julistaa markkinointikirjan sivuilla omaa businessnäkyään: hän myy sitä, tai tarkemmin sanottuna ihan mitä vain, mitä ihmiset ovat valmiita ostamaan. Vaikka sitten ostaisivat oman terveytensä kustannuksella. (Tätä hän ei kyllä tunnustanut ääneen.) Mahdollisia kansanterveydellisiä vastuita penättäessä, he, niin sanotun roskaruoan myyjät, julistavat valinnan vapauden ilosanomaa: kenenkään ei ole pakko ostaa heidän tuotteitaan, vaan jokaisella on vapaus olla ostamatta heidän tuotteitaan.

Vasta kovemman edessä Mäkkäri taipui luopumaan lapsien koukuttamisessa käyttämistään lelukytkykaupoista. Tai siis ei luopunut, mutta muutti substanssia ikään kuin sivistyneemmäksi. Nyt onnellisen aterian kylkiäisenä lapsi saa luettavaa leikittävän tavaran sijaan. Mutta tosiasia on, että proseduuri vain muutti muotoaan. Menestyvin yritys on se, joka pystyy varmistamaan tulevaisuutensa asiakaskunnan. Kun lapsi ei välttämättä koukutu hampurilaisten rasvaisen suolaiseen makuun, hän kyllä koukuttuu lahjan saamisen tuottamaan mielihyvään – ja siinä sivussa siihen hampurilaiseen.

Niin kauan kuin olemme ikiaikaisten geeniemme vankeja, meitä on helppo höynäyttää ja hyväksikäyttää ruoan ylitarjonnan uhreina. Esihistorialliset isämme ja äitimme tankkasivat ja keräsivät vararavintoa saalista saadessaan – geeniensä ohjelmoimina – eloonjäämisensä mahdollisuuden maksimoidakseen. Kun samat ikiaikaiset geenit supisevat meille ikään kuin kohta koittavasta nälkäkaudesta, me lankeamme syömään mahdollisuuden koittaessa niin paljon kuin vatsarukka vetää. Ja mahdollisuuksiahan tarjotaan. Kadunkulman takana pitsaravintola lupaa rajattomat annokset.

Mutta voisiko professorin unelmalla sittenkin olla toteutumismahdollisuus? Kyllähän esimerkiksi hammasterveydessä valistus ja markkinointi kulkevat kohtuullisen kauniisti käsi kädessä kansalaisten hammasterveyttä edistääkseen. Vaan kun meillä ei ole geeneihimme kirjoitettua tarvetta pestä hampaitamme pesemästä päästyämme, ei vaikka tarjolla olisikin toinen toistaan maukkaampia hammastahnoja.

Mutta ei unelmointi kiellettyä ole. Onhan sitä joskus mahdotonkin käynyt mahdolliseksi. Jätetään siis henkiin pieni toivon vire unelman toteutumiselle – näin joulun jälkilämmöissä.

Ehkä hyveeksi muuttunut ahneus muuttuu vielä takaisin kuolemansynniksi.

Katriina Ylönen

 

Ravitsemustieteen emeritusprofessori Antti Ahlström tutkii mainonnan ja valistuksen suhdetta: ”Sosiaalinen media tullut mukaan kuvaan jäädäkseen”

Emeritusprofessori Antti Ahlström päivitteli eläkeläisten kiireitä, kunnes ryhtyi itse tohtoriopiskelijaksi (KUVA: Katriina Ylönen)

Emeritusprofessori Antti Ahlström jäi eläkkeelle ravitsemustieteen professorin virasta vuonna 2002. Hän ei kuitenkaan istuutunut kiikkustuoliin, vaan ryhtyi suorittamaan taiteen ja viestinnän kursseja avoimessa ja kesäyliopistossa. Ajan myötä tie vei myös Taideteolliseen korkeakouluun. Siellä hän opiskeli visuaalista kulttuuria ja valmistui viisi vuotta sitten taiteen maisteriksi. Kuvien analyysi on yksi keskeisistä taidoista, jotka opintojen myötä kehittyivät. Kuvissa Ahlström näkee nykyään – kiitos taitavien opettajien – uuden ulottuvuuden, jota aikaisemmin ei nähnyt.

”Esimerkiksi sen, miten autot kulkevat, kun ne ovat mainoksissa. Ovatko ne suorassa vai vinossa ja kulkevatko ne vasemmalle vai oikealle”, antaa professori esimerkin.

Väitöskirjan aiheena ”näkkäri vai mäkkäri”

Ravitsemusviestinnän ja kuvan suhde kiinnosti emeritusprofessoria niin, että hän jatkaa nyt tohtoriopinnoilla. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli tutkinut kollegansa kanssa sitä, miten eri maissa visualisoidaan ruokaympyröitä ja -pyramideja.

Väitöskirjan aiheeksi muotoutui lapsiin kohdistuva elintarvikemainonta ja ravitsemusvalistus.

”Mainonnallahan on tietyt suostuttelumekanismit kuvissa ja teksteissä, ja valistuksella samoin omansa. Työssäni yritän tutkia näiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Mikä on mainoksen ja valistavan viestin suhde”, kertoo Ahlström.

”Ravitsemusvalistuksella on omat houkuttelumekanisminsa, mainonnalla omansa”, toteaa Ahlström (KUVA: Pixabay.com)

Some sotkee tohtoriopiskelijan ajatukset

Vielä vuosi sitten väitöskirjan aihepiiri vaikutti Ahlströmistä selkeältä kokonaisuudelta. Se, mikä nyt on tullut sotkemaan hänen ajatuksiaan, on sosiaalinen media.

”Kova melskehän siellä on menossa.”

”Yhä enemmän opiskeltuani myös sitä, mitä tieteellisesti tiedetään sosiaalisesta mediasta, siitä on tullut minulle yhä enemmän päänvaivaa. Jos en ota huomioon sen painoarvoa suostuttelussa, olen ilman muuta ajastani jäljessä”, puuskahtaa Ahlström.

”Kun sosiaalisessa mediassa putkahtaa esille ja leviää jokin ajatus esimerkiksi siitä, kuinka pitäisi syödä, se yhtäkkiä voi voittaa ne ajatukset ja tietämykset, jotka ovat tulleet valistuksen ja mainonnan kautta”, hän huokaa.

”Somessa käytävä julkinen keskustelu täytyy ravitsemusasiantuntijoiden ottaa todella vakavasti”, painottaa professori.

”Siellä on myös pystyttävä kommunikoimaan sujuvasti ja viisaasti muiden kanssa. Eikä auktoriteetiksi heittäytyen vaan ottaen huomioon ihmisten reaktiot”, ohjeistaa Ahlström.

Ahlström: ”Ravitsemusasiantuntijoiden on otettava huomioon somen melske ravitsemuksesta” (KUVA: Pixabay.com)

Some on mahdollisuus

Sosiaalinen media on nähtävä myös mahdollisuutena niin sanotulle viralliselle ravitsemusvalistukselle. Somen kautta ravitsemusviestintä saattaa saavuttaa nuoren kohdeväestön nopeammin ja varmemmin kuin valistajien ja viranomaisten sivuilla oleva materiaali.

Yhdysvaltojen maatalousministeriön sivuilta Ahlström on löytänyt mielenkiintoisen konstin antaa lasten ravitsemusvalistusta. My Plate -sivuilta hänkin tilasi ja saa nykyään joka ikinen päivä viestin, mitä olisi hyödyllistä syödä.

”Sivut ovat ministeriön sivut, eli luotettavat, ja lisäksi visuaalisesti hyvin tehdyt”, kiittelee Ahlström.

Valistuksen kanavien ja välineiden tulee elää ajassa

Koska some on aivan oleellinen osa ravitsemusviestintää, Ahlström kaipailee siellä toimijoiden, esimerkiksi opettajien, tueksi eräänlaista tukipilaria ravitsemustiedosta.

”Erilaiset viestijät voisivat siis nojata pilariin, kun ravitsemusviestiä muokataan eteenpäin vietäväksi, tai kun joku esittää julkisuudessa ihan pähkähulluja ajatuksia ravitsemuksesta.”

”Nykynuorien hurahtamista erilaisiin peleihin kannattaa myös hyödyntää ravitsemustiedon välittämisessä”, lisää Ahlström.

Turkulaisilla hän tietää olevan kehitteillä peli, joka toimisi enemmän tai vähemmän huomaamatta myös ravitsemusvalistajana.

Unelmana ravitsemusvalistuksen ja mainonnan erojen katoaminen

Tietopohjaisessa valistuksessa kannattaa Ahlströmin mukaan hyödyntää markkinoinnin tapaan myös tunnetta ja ruokaan liittyviä muistoja.

”Kerran tuli mieleen, että mikä olisi tavoitetila? Löysin itseni ajattelemasta, josko sekä mainonta että valistus kehittyisivät sillä tavalla, että ne loppujen lopuksi olisivat yksi ja sama juttu. Niitä ei koettaisi vastakkaisiksi tai kilpaileviksi, vaan ne yhdessä toimisivat kaikkien hyväksi, kansanterveyden edistämiseksi”, unelmoi professori.

Katriina Ylönen

Kestävän syömisen ajatus kiinnostaa: Opiskelijat valmiimpia luopumaan lihasta

Ruoan ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy lihantuotannosta (KUVA: Pixabay.com)

Hävikin välttäminen aterioilla on Laajasalon opiston viestintäopiskelijoiden tapa osallistua kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kestävän syömisen tapoja selvittäneeseen kyselyyn vastanneista opiskelijoista lähes kaksi kolmesta syö aterioilla sen, mitä lautaselleen ottaa (taulukko). Seuraavaksi suosituin kestävän syömisen tapa on suosia kauden kasviksia ja hedelmiä. Vajaa puolet kertoi syövänsä lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain vähän kerrallaan. Toisaalta runsas neljäsosa opiskelijoista vastasi, että ei rajoita lihan syömistä yhteen kertaan viikossa nyt eikä jatkossa.

Viestintäopiskelijoiden kestävän syömisen tavat
	Teen jo näin	Haluaisin tehdä näin	En tee enkä aio tehdä näin
	% (n)	% (n)	% (n)
Ostan paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita	22 (6)	74 (20)	4 (1)
Vältän ostamasta lentokoneella tuotuja elintarvikkeita	15 (4)	55 (15)	30 (8)
Syön vain kauden kasviksia ja hedelmiä	59 (16)	37 (10)	4 (1)
Ostan luomutuotteita	41 (11)	41 (11)	18 (5)
Syön lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain vähän kerrallaan	45 (13)	27 (8)	27 (8)
Vältän ylenpalttisesti pakattuja elintarvikkeita	34 (10)	59 (17)	7 (2)
Syön aterioilla sen, mitä otan lautaselle	62 (18)	34 (10)	3 (1)

 

Paikallisia elintarvikkeita haluttaisiin suosia

Vähiten suosiota kestävän syömisen tavoista saa lentokoneella tuotujen elintarvikkeiden välttäminen. Vajaa kolmasosa opiskelijoista ostaa niitä eikä aio muuttaa tapaansa – vaikka toisaalta 55 prosenttia vastaajista haluaisi välttää lennätettyjä tuotteita. Halua moniin muihinkin kestävän syömisen tapoihin opiskelijoilla on. Kolme neljästä haluaisi esimerkiksi ostaa paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita, ja reilusti yli puolet haluaisi välttää ylenpalttisesti pakattuja ruokia.

Opiskelijoissa enemmän lihan rajoittajia kuin koko väestössä

Lukuun ottamatta taulukon viimeistä kysymystä hävikin välttämisestä aterioilla, opiskelijoille esitetyt kysymykset kestävän syömisen tavoista olivat samat kuin pohjoismaisessa ”Food in Nordic Everyday Life” -tutkimuksessa, jonka teki Suomessa Kuluttajatutkimuskeskus. Tuon tutkimuksen vastaajat olivat 15 – 80 -vuotiaita ja edustivat koko väestöä. Heihin verrattuna opiskelijat syövät harvemmin tai vähemmän lihaa. Kun viestintäopiskelijoista 45 prosenttia ilmoitti syövänsä lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain vähän kerrallaan, vastaava osuus koko väestössä oli 19 prosenttia.

Opiskelijat koko väestöä halukkaampia kestävän syömisen tapoihin

Koko väestöön verrattuna opiskelijat ovat kaiken kaikkiaan halukkaampia suosimaan kestävän syömisen tapoja. Esimerkiksi kun 74 prosenttia opiskelijoista haluaisi ostaa paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita, samaa haluaa koko väestöstä vain 44 prosenttia. Nuivasti kestävän syömisen tapoihin suhtautuvia, eli niitä, jotka eivät toteuta eivätkä edes harkitse muuttavansa tapojaan, on opiskelijoissa vähemmän kuin koko väestössä. Esimerkiksi kun koko väestöstä 61 prosenttia ei ole valmis vähentämään lihan syöntiään, opiskelijoista vain 27 prosenttia on tätä mieltä.

Kolme neljästä opiskelijasta haluaisi ostaa paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita (KUVA: Pixabay.com)

Lihankulutuksen vähentämisestä hyötyisivät ympäristö ja nälkää näkevät

Ruoan ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy lihantuotannosta. Erityisesti naudanlihan kulutuksen vähentäminen pienentäisi hiilijalanjälkeä ja hillitsisi rehevöitymistä. Tällä hetkellä maapallon pinta-alasta neljännes palvelee lihantuotantoa. Kasviruoan tuottaminen vaatii pienemmän viljelypinta-alan kuin liharuoan tuottaminen. Nykyisellä peltoalalla, mutta kasvisruokaa suosimalla pystyttäisiin ruokkimaan koko maapallon väestö.

Katriina Ylönen

 

Opiskelijat tietävät luuston kalsiumin tarpeen: D-vitamiinin luustorooli tunnetaan huonommin

Luusto haluaa liikuntaa, jossa on iskuja ja tärähdyksiä (KUVA: Pixabay.com)

Kalsium on luuston rakennusainetta, joka auttaa kasvattamaan nuorena suuren luun huippumassan. Tämän tietävät Laajasalon opiston viestintälinjojen opiskelijat. Jokainen 29:stä kyselyyn osallistuneesta vastasi oikein, että luun hyvinvointiin tarvitaan kalsiumia. Huonommin sen sijaan ollaan perillä D-vitamiinin välttämättömyydestä – noin puolet, viisitoista opiskelijaa, on tietoisia sen roolista. D-vitamiinia tarvitaan, jotta luun rakennusaineet, kalsium ja fosfori, imeytyvät suolistosta. Liian niukka D-vitamiinin saanti saattaa jopa kiihdyttää luun hajoamista.

 

Elimistön tukiranka rakennetaan nuoruudessa

Luusto on elävää kudosta, jota rakennetaan ja hajotetaan koko ajan. 30 vuoden iästä lähtien luun määrä alkaa pienentyä. Nuoruudessa hankittu vahva luusto auttaa ehkäisemään osteoporoosia eli luiden haurastumista iän myötä.

Luuston kuntoon vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, perimä, liikunta, sairaudet, lääkehoidot, hormonit, tupakointi, alkoholin käyttö ja ravintotekijät.

Maito on helppo kalsiumin lähde (KUVA: Pixabay.com)

 

Maitotuotteet helppo kalsiumin lähde

Vajaa puolet (12/29) opiskelijoista tietää, että jos juo päivittäin 5 desiä maitoa ja syö pari viipaletta juustoa, saa riittävästi kalsiumia. Toisaalta maidon juominen ei ole kovin suosittua opiskelijoiden keskuudessa – 13 opiskelijaa 29 vastaajasta ei juo maitoa lainkaan, seitsemän opiskelijaa juo yhden lasillisen päivässä, kuusi juo pari lasillista ja vain muutama tätä enemmän.

Viisi opiskelijaa ilmoitti käyttävänsä kalsiumvalmistetta lisäravinteena.

 

Kalaa useammin lautasille

Puolet kyselyyn vastanneista tietää, että kala on hyvä D-vitamiinin lähde, ja noin 60 prosenttia tietää, että kalaa suositellaan syötäväksi 2 – 3 kertaa viikossa. Harva opiskelijoista kuitenkaan yltää tottumuksissaan tuohon määrään. Vastanneista 23 ei syö kalaa lainkaan tai korkeintaan kerran kuukaudessa. Vain kuusi vastaajaa nauttii kalaa suositellut kerrat viikossa.

 

D-vitamiinia auringosta ja ruoasta – tarvittaessa purkista

Kalan ohella muita hyviä D-vitamiinilähteitä ruokavaliossa ovat vitaminoidut maitovalmisteet, rasvalevitteet ja kananmuna. Kesäaikaan D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta, jos keskipäivällä oleskelee ulkona ilman suojavoiteita. Kesäauringosta saadut varastot riittävät kuitenkin vain muutamaksi kuukaudeksi.

Opiskelijoista kuusi ilmoitti käyttävänsä D-vitamiinivalmistetta lisäravinteena. Nykyinen suositus on, että jos ei käytä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai syö 2 – 3 kertaa kalaa viikossa, 10 mikrogramman D-vitamiinilisää on hyvä käyttää vuoden pimeimpänä aikana.

Kesäauringosta saatu D-vitamiini riittää muutamaksi kuukaudeksi (KUVA: Pixabay.com)

 

Luustoystävällinen ruokavalio on myös vähäsuolainen

Luustoystävällisessä ruokavaliossa on paitsi riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia, runsaasti kasviksia, siinä suositaan pehmeitä rasvoja, proteiinin saanti on kohtuullista eikä kahvia juoda ylimäärin.

Sitä, että runsas suolan käyttö on haitallista luustolle, ei tiennyt kukaan kyselyyn vastanneista opiskelijoista.

 

Luustolle liikuntaa

Hyvän ruokavalion lisäksi luusto tarvitsee liikuntaa. Parhaat muodot ovat sellaisia, joissa joudutaan kantamaan oman kehon painoa, ja joissa tulee hyppyjä ja suunnanmuutoksia. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi juoksu, kuntosaliharjoittelu, maila- ja pallopelit sekä tanssit. Kohtuus on kuitenkin hyvä muistaa myös liikunnassa. Liika liikunta ja aliravitsemus voivat naisilla johtaa kuukautisten pois jäämiseen ja luun tiheyden pienenemiseen.

Katriina Ylönen

Lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja opiskelijoiden lautasille: Hyödyllisyyden iholle he tietävät parhaiten

Hedelmiä opiskelijat söisivät mieluusti enemmän (KUVA: Katriina Ylönen)

Valtaosa, 86 prosenttia, 19 – 49 -vuotiaista ravintokyselyyn vastanneista Laajasalon opiston viestinnän opiskelijoista syö kasviksia, hedelmiä ja/tai marjoja päivittäin. Yksikään ei kuitenkaan yllä kuuteen 80 gramman suositeltuun päivittäiseen annosmäärään. Kasvikset ilmoitti jättävänsä väliin viisi kaiken kaikkiaan 29 vastaajasta – he eivät siis välttämättä syö kasviksia päivittäin lainkaan. Kyselyyn vastasivat vapaaehtoiset Laajasalon opiston radio-, lehti- ja crossmedia-toimittajalinjoilta.

 

Parannettavaa niin tiedoissa kuin toteutuksessa

Puolet kyselyyn vastanneista opiskelijoista tietää, että kasviksia, hedelmä ja/tai marjoja suositellaan syötäväksi vähintään puoli kiloa päivässä. Neljännes vastaajista arvelee 300 gramman olevan riittävä annos, samoin neljännes 150 gramman.

Yleisimmin opiskelijat syövät kasviksia, hedelmiä ja/tai marjoja yhdestä kolmeen annosta päivässä, mikä tarkoittaa noin 100-250 grammaa. Vain kaksi vastaajaa syö neljä annosta päivittäin. Viiteen annokseen yltää samoin kaksi vastaajaa.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen tavoiteltuun puolen kilon päivittäiseen määrään opiskelijoilla on vielä matkaa (KUVA: Katriina Ylönen)

Näkyvät vaikutukset tiedetään parhaiten

Kasvikset sisältävät runsaasti muun muassa vitamiineja, hivenaineita ja kuitua, joilla on lukuisia terveysvaikutuksia. Kolme neljästä opiskelijasta tietää, että kasvisten, hedelmien ja marjojen syömien vaikuttaa myönteisesti ihoon. Tuttu C-vitamiini osallistuu kollageenisynteesiin, mikä vaikuttaa ihon joustavuuteen. Mansikka, vadelma, lakka ja mesimarja sisältävät ellagihappoa, joka ylläpitää ihon elastiinisäikeitä ja siten ihon kimmoisuutta.

Lähes yhtä hyvin kuin myönteiset vaikutukset ihoon, opiskelijat tietävät, että runsas kasvisten syönti on hyväksi verisuoniston ja sydämen terveydelle. Kasvisten sisältämä liukoinen kuitu laskee verisuonia tukkivan huonon LDL-kolesterolin tasoa veressä. Kasvisten antioksidantit hillitsevät verisuonen seinämän tulehdusta, joka nopeuttaa valtimoiden toiminnan heikkenemistä. Runsas kasvisten käyttö, yhdessä vähäsuolaisen ruokavalion kanssa, alentaa myös verenpainelukemia.

Opiskelijoista 62 prosenttia tietää kasvisten myönteiset vaikutukset silmiin, mutta alle 50 prosenttia, että myös luusto ja lihakset hyötyvät kasvisten, hedelmien ja marjojen syömisestä.

 

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja halutaan syödä enemmän

Kaksi kolmesta vastaajasta haluaisi lisätä kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiään. Helpoimmin se onnistuu, kun jokaisella aterialla syö jotain, esimerkiksi seuraavasti: aamupalalla desi marjoja (70 grammaa), aamuleivälle pari viipaletta paprikaa (30 grammaa), lounaalla puoli lautasellista salaattia (80 grammaa), välipalaksi hedelmää (130 grammaa), illallisella annos kasvisruokaa tai lisäkekasviksia (80 grammaa) sekä yksi tomaatti (40 grammaa) ja iltapalalla desi marjoja (70 grammaa).

Laajasalon opistossa ruokailevien kannattaa ehdottomasti hyödyntää ruokalan mainio salaattitarjonta. Opiskelijoiden hedelmien kulutus saataisi lisääntyä, jos niitä tarjoiltaisiin päivittäin esimerkiksi opiston iltapäiväkahvilla.

Katriina Ylönen

Mistä on pienet pojat tehty…

Päärynöistä..

sitruunoista…

viikunoista…

banaaneista…

omenoista…

päärynöistä.

 

Mistä on nuoret miehet tehty…

Tomaateista…

parsasta…

sienistä…

sipuleista…

…valkoisista.

 

Mistä on kunnon miehet tehty…

Rukihiista…

…rantehessa…

…sydämestä pehmoisesta.

 

Mistä on pienet tytöt tehty?

Sokerista…

…siirapista…

…unelmista…

…ihanista.

Sokerista, tärkkelyssiirapista, muunnetusta tärkkelyksestä, liivatteesta, makeutusaineesta (sorbitolista), haposta (sitruunahaposta), happamuuden säätöaineesta (trinatriumsitraatista), aromeista, kasviöljystä, pintakäsittelyaineesta (karnaubavahasta), väreistä (E120, E141, E160a)..

 

Mistä on nuoret naiset tehty?

Puheista…

…pehmoisista

???

 

(KUVAT: Katriina Ylönen)

Maukasta ruokaa rakkaudella: Opistoruokailu laajentaa ”ruokapääomaa”

 

Katosta riippuvat paperiset porkkanat, punajuuret ja kurkut pyörivät hiljaa aamuhämärässä ruokasalissa. Laajasalon opiston ruokalassa vietetään syksyistä kekriviikkoa. Keittiön puolelta leviää saliin mausteinen tuoksu. Kattiloissa liedellä porisee neljä versiota tuliseksi luvatusta choritzo-makkara-tomaattikeitosta. Marita Savioja, Eeva-Liisa Tiensuu ja Teija Soikkeli – opiston emäntä ja kokit – ovat tulleet töihin puolen tunnin välein aamuseitsemästä lähtien. Yhteentoista mennessä kaikki on valmista. Silloin salin valtaa äänekäs opiskelijalauma kurnivine vatsoineen.

 

Tulinen chorizo-makkara-tomaattikeitto
(KUVA: Katriina Ylönen)

 

Ruokatarjonnan ratkaisevat suositukset, säädökset, resurssit ja sesonki

”Opistoruokailua ohjaavat kouluruokailusäädökset, omavalvontaohjeet sekä valtakunnalliset ravitsemussuositukset”, kertoo emäntä Marita.

Nämä kaikki keittiöhenkilökunnan pitää pitää mielessä ruokaa suunnitellessaan ja valmistaessaan. Hinta – laatu -suhde on pyrittävä pitämään oikeana, ja kotimaisia ja sesonginmukaisia raaka-aineita suosittava mahdollisuuksien mukaan.

”Ravitsemussuositukset näkyvät jo ruokalistan suunnittelussa”, selittää Marita.

Proteiinirikkaan liharuoan kanssa tarjotaan kevyempää marjajälkiruokaa. Jos taas pääruoka sisältää vähemmän proteiinia, jälkiruoka valmistetaan esimerkiksi rahkasta. Ruokien suolapitoisuus pidetään kohtuudessa suolamittarin avulla. Riittävää kuidun saantia varmistaa monipuolinen täysjyväinen leipävalikoima. Käyttämällä kasvisrasvoja ruoasta saadaan suositusten mukaisesti pehmeää rasvaa.

”Myös jokaisen erityisruokavalioannoksen tulee täyttää ravitsemussuositusten vaateet. Esimerkiksi proteiinia tulee olla kasvisruoassakin riittävästi”, muistuttaa Marita.

Tämänaamuiset neljä eri keittovaihtoehtoa ovat erityisruokavaliota tarvitseville. Tarpeesta on toimitettu keittiöön lääkärintodistus. Kasviruoka on yleisin erityisruokavalio. Vehnää keliakian tai muun sietämättömyyden vuoksi karttavien määrä on ylittänyt viime vuosina laktoosi-intoleranttien määrän. Useille ruoka-aineille allergisten joukko on niin ikään kasvanut.

”Erityisruokavalioiden osuus on jopa viidesosa kaikista, kun mukaan lasketaan kasvissyöjät”, laskeskelee emäntä.

 

Laajasalon opiston emäntä Marita Savioja
(KUVA: Katriina Ylönen)

 

”Yllätyksellisyys on kiva asia ruokailussa”

Opiston keittiössä ruoka valmistetaan pääsääntöisesti itse.

”Näperreltäviin ruokiin kuten kaalikääryleisiin ei ole kapasiteettia eikä aikaa”, toteaa emäntä.

Sämpylöitä leivotaan keittopäivinä. Jos uunikapasiteetti riittäisi, leipää ja pullaa leivottaisiin enemmän itse.

Opiston keittiössä ei ole kiertävää ruokalistaa, vaikka sellaista on joskus yritettykin laatia.

”Kiertävä ruokalista on tylsä”, naurahtaa emäntä Marita.

Keittiöväen kokeilunhalulle asettaa raamit palaute opiskelijoilta – perusruoka on kuitenkin kaikkein suosituinta. Ajoittain tehtävät ruokagallupit vahvistavat tämän. Silti emännän taka-ajatus on vaivihkaa laajentaa opiskelijoiden ruokapääomaa yhdistelemällä ruoka-aineita tututusta poikkeavasti.

”Minä haluan vähän erilaisen säväyksen ruokaan. Makaronilaatikko voidaan tehdä meetvurstista”, antaa Marita vinkin.

Opiskelijoilta tuleva palaute on pääsääntöisesti myönteistä, muttei kovin yksilöityä. Täsmällisempi palaute olisikin tervetullutta. Keittiöhenkilökunnasta olisi kiva tietää, mikä oli hyvää, maku, vai asettelu vai jokin muu.

Erityisen paljon naisten mieltä on lämmittänyt nimettömäksi jääneen oppilaan kirjallinen kiitos maukkaasta monipuolisesta ruoasta ja iloisesta ystävällisestä henkilökunnasta.

 

Laajasalon opiston kokki Teija Soikkeli tiskauspuuhissa
(KUVA: Katriina Ylönen)

 

”Bioastiaan menee jonkun ruoka-annos tai kamerarahat”

Ruokajäte harmittaa keittiöläisiä. Sen määrä toki riippuu ruoasta, mutta ikävältä tuntuu, kun jälkiruokakipoissa on aika paljon syömättä jäänyttä. Jälkiruokaa voisi vaikka ensin maistaa ja ottaa sen jälkeen makunsa mukaan. Emäntä Marita haluaisi kokeilla viikon ilman biojäteastiaa – olisiko sillä jotain vaikutusta ihmismieleen.

”Ihannetilannehan olisi, jos ruokaa ei menisi lainkaan hukkaan. Emme me tee ruokaa tuonne roskiin”, toteaa Marita painokkaasti.

Hävikin määrää saattaisi vähentää selvä tieto aterian hinnasta. Sitä on kuitenkin hankala laskea tarkkaan, koska ruokamenot luetaan valtion puoliksi rahoittamassa opistossa kiinteisiin kuluihin ja ovat siksi vaikeasti jyvitettävissä.

Marita jäi vielä miettimään, voisiko hävikkiä vähentää lupaus uudesta kamerasta opistolaisten käyttöön vähenevän hävikin summalla.

 

Lähes kaikki opiskelijat käyvät syömässä

Opistolla käy syömässä vajaa pari sataa oppilasta päivittäin, vaihdellen sen mukaan, mikä osa opiskelijoista on harjoittelemassa opiston ulkopuolella. Ruokalan suosiosta kertoo kuitenkin se, että lähes kaikki opiskelijat, joille ruoka kuuluu ja jotka ovat paikalla opistolla, käyvät syömässä. Marita on ilokseen huomannut, että nekin joilla ei ole tunteja, saattavat tulla vain syömään.

Ruokailijat saavat kiitosta keittiöhenkilökunnalta suorasta suullisesta palautteesta. Muutama ehdotus heillä on kuitenkin opiskelijoille. Lautasmallin noudattamisessa ja kasvisten syömisessä olisi aika monella harjoiteltavaa.

 

Laajasalon opiston kokki Eeva-Liisa Tiensuu erityisruokavalioisten keittopatojen ääressä
(KUVA: Katriina Ylönen)

Kokin eläketyöpaikka

Tavoitteena on, että keittiöläiset osallistuvat erilaisiin koulutuksiin vähintään kerran vuodessa. Valtakunnallisissa ja tavarantoimittajien messutapahtumissa pyritään myös käymään. Koulutuksista saa hyviä ideoita ja vinkkejä toiminnan kehittämiseen.

Laajasalon opiston keittiössä selvästi viihdytään. Soijanakkeja pilkkova kokki Eeva-Liisa toteaa olevansa töissä eläkepaikassaan.

”Viihdymme tosi hyvin. Työkaverit ovat kivoja, ja nuorten kanssa työskentely on mukavaa. Vaikka nuoret ovat hiukan meluisia ruokaillessaan ja viljelevät turhaan rumia sanoja, he ovat vilpittömiä, aitoja ja ihania, joita on aina kiva nähdä”, kehuvat Eeva-Liisa ja Teija yhdestä suusta.

Katriina Ylönen