Puolet viestintäopiskelijoista käyttää alkoholia viikoittain

Opiskelijat käyttävät yleisimmin viisi – kuusi annosta alkoholia viikossa. (KUVA: Pixabay.com)

Ruokatottumuskyselyn yhteydessä Laajasalon viestintäopiskelijoilta kyseltiin myös alkoholinkäytöstä. Käyttö pysyy opiskelijoilla kohtuudessa eivätkä he juurikaan koe juomisen aiheuttavan ongelmia. Tulosten tarkastelussa on hyvä muistaa, että alkoholinkäyttö saatetaan raportoida todellista vähäisemmäksi.

Alkoholia juodaan yhdestä 15 annokseen viikossa

Alkoholia käyttää 29:stä Laajasalon opiston viestintäopiskelijasta, jotka vastasivat ruokatottumuskyselyyn, 13 viikoittain, 4 käyttää vaihdellen joinain viikkoina, joinain ei, ja 12 ei käytä viikoittain. Viikoittain alkoholia käyttävillä annos vaihtelee yhden ja 15 annoksen välillä. Yleisin käyttömäärä on viisi – kuusi annosta. Alkoholiannokseksi lasketaan esimerkiksi pullo olutta, 12 senttilitraa viiniä tai ravintola-annos väkevää alkoholia.

Verrattuna Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kouluterveyskyselyn tuloksiin ammatillisten oppilaitosten ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoiden alkoholinkäytön useudesta – 18 prosenttia käyttää viikoittain – viestintäopiskelijoilla käyttö on yleisempää, heistä yli 40 prosenttia käyttää alkoholia viikoittain.

Neljä viidestä opiskelijasta kokee alkoholinkäyttönsä ongelmattomaksi. (KUVA: Pixabay.com)

Opiskelijat kokevat alkoholinkäyttönsä ongelmattomaksi

Laajasalon opiston viestintäopiskelijoilta kysyttiin myös, aiheuttaako alkoholin käyttö terveydellisiä, sosiaalisia tai muita ongelmia. Suurin osa, noin 80 prosenttia, vastaajista kokee alkoholinkäyttönsä ongelmattomaksi. Ongelmia, joita alkoholinkäyttö voi aiheuttaa, ovat mahdolliset rahalliset ongelmat, humalajuomisen aiheuttama holtittomuus sekä valvottaminen ja vatsan meneminen sekaisin. Yksi vastaajista, joka käyttää myös runsaammin alkoholia, kokee ehkä jonkinlaisen moraalisen vaateen vähentää käyttöä:

”No, tiedän, että pitäisi vähentää.”

Kolikon kääntöpuolena yksi vastaajista, joka ei käytä alkoholia lainkaan, kokee, että juomattomuus saattaa eristää sosiaalisesti:

”En juo ollenkaan, mikä etenkin uusiin yhteisöihin tutustumisessa antaa ja jättää vähän ulkopuolisen kuvan ja fiiliksen.”

Alkoholin kohtuukäytöstä saattaa olla hyötyä sydänterveydelle

Alkoholin yhteyksiä terveyteen on tutkittu runsaasti ja havaittu muun muassa, että sen kohtuukäyttö voi tehostaa sokeriaineenvaihduntaa. Punaviini puolestaan voi vähentää kolesterolin kertymistä verisuonten seinämiin. Alkoholin kohtuukäyttö saattaa siis tuottaa terveyshyötyjä sydämelle, mutta kohtuukäytöstä lipsuttaessa haitat moninkertaistuvat. Runsas käyttö voi nostaa verenpainelukemia, ja veren triglyseridirasvojen pitoisuus saattaa kasvaa. Nämä suurentavat verisuonisairauksien vaaraa.

Vaikka alkoholin kohtuukäytöstä saattaa olla hyötyä sydänterveydelle, sen vuoksi ei alkoholia tarvitse ruveta käyttämään. (KUVA: Pixabay.com)

Syövän ehkäisyssä nollalinja paras vaihtoehto

Alkoholi sisältää syöpää aiheuttavia aineita kuten asetaldehydiä, ja se toimii myös liuottimena ja voi siten edistää syöpää aiheuttavien aineiden kulkeutumista soluihin. Rintasyöpäriski kasvaa 10 prosenttia jo yhdestä alkoholiannoksesta päivässä.

Ylimäärä alkoholia kertyy rasvaksi vyötärölle

Alkoholin haittapuoliin kuuluu, että se kasvattaa ruokahalua, ja siitä saatava energiaylimäärä kertyy rasvaksi keskivartaloon. Muutamassa kuukaudessa saa kasvatettua 1 – 2 kilon rasvaylimäärän vyötärölleen, jos tuona aikana nauttii yhden ”ylimääräisen” alkoholiannoksen.

Kohtuuden kultainen keskitie

Terveyttään vaalivan kannattaa rajoittaa alkoholinkäyttönsä seuraavien enimmäissuositusten mukaan:

Naiset: enintään 1 ravintola-annos päivässä

Miehet: enintään 2 ravintola-annosta päivässä

Naisille annettu raja on matalampi, koska naisen elimistö on herkempi alkoholin vaikutuksille kuin miehen.

Naisen elimistö on herkempi alkoholin vaikutuksille kuin miehen. (KUVA: Pixabay.com)

 

Yksi ravintola-annos alkoholia on:

vajaa kaksi pulloa ykkösolutta tai

1 pieni pullo keskiolutta tai siideriä (33cl) tai

lasi mietoa viiniä (12cl) tai

annos väkevää viiniä (8cl) tai

annos viinaa (4cl) tai

 

Alkoholin hyötyjä

Vähentää kolesterolin kertymistä verisuonen seinämään

Vähentää verisuonia tukkivien hyytymien muodostumista

Rentouttaa ja edesauttaa sosiaalista kanssakäymistä

 

Alkoholin haittoja

Huonontaa yöunta

Voi aiheuttaa vaikean riippuvuuden, jos käyttää tunne-elämän ongelmien tukahduttamiseksi

Huonontaa fyysistä toimintakykyä (pidentää reaktioaikaa, heikentää liikkeiden nopeutta ja tarkkuutta)

Heikentää palautumista liikunnasta

Lisää ruokahalua, vyötärörasvaa ja rasvan kertymistä maksaan

Runsaasti käytettynä nostaa verenpainetta ja altistaa rytmihäiriöille

Suurentaa esimerkiksi rinta-, ruokatorvi-, maksa- ja suolistosyöpäriskiä

On haitallista luustolle runsaasti käytettynä

 

Alkoholin energiamääriä:

III olut (0,33 l)                                  130 kcal

siideri (4,5-4,7 %; 0,33 l)              125-290 kcal

mieto viini (12 cl)                            74-165 kcal

väkevä viini (8 cl)                            100-200 kcal

likööri (4 cl)                                     120-150 kcal

 Katriina Ylönen

Kestävän syömisen ajatus kiinnostaa: Opiskelijat valmiimpia luopumaan lihasta

Ruoan ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy lihantuotannosta (KUVA: Pixabay.com)

Hävikin välttäminen aterioilla on Laajasalon opiston viestintäopiskelijoiden tapa osallistua kestävän kehityksen edistämiseen ja ilmastonmuutoksen torjuntaan. Kestävän syömisen tapoja selvittäneeseen kyselyyn vastanneista opiskelijoista lähes kaksi kolmesta syö aterioilla sen, mitä lautaselleen ottaa (taulukko). Seuraavaksi suosituin kestävän syömisen tapa on suosia kauden kasviksia ja hedelmiä. Vajaa puolet kertoi syövänsä lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain vähän kerrallaan. Toisaalta runsas neljäsosa opiskelijoista vastasi, että ei rajoita lihan syömistä yhteen kertaan viikossa nyt eikä jatkossa.

Viestintäopiskelijoiden kestävän syömisen tavat
	Teen jo näin	Haluaisin tehdä näin	En tee enkä aio tehdä näin
	% (n)	% (n)	% (n)
Ostan paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita	22 (6)	74 (20)	4 (1)
Vältän ostamasta lentokoneella tuotuja elintarvikkeita	15 (4)	55 (15)	30 (8)
Syön vain kauden kasviksia ja hedelmiä	59 (16)	37 (10)	4 (1)
Ostan luomutuotteita	41 (11)	41 (11)	18 (5)
Syön lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain vähän kerrallaan	45 (13)	27 (8)	27 (8)
Vältän ylenpalttisesti pakattuja elintarvikkeita	34 (10)	59 (17)	7 (2)
Syön aterioilla sen, mitä otan lautaselle	62 (18)	34 (10)	3 (1)

 

Paikallisia elintarvikkeita haluttaisiin suosia

Vähiten suosiota kestävän syömisen tavoista saa lentokoneella tuotujen elintarvikkeiden välttäminen. Vajaa kolmasosa opiskelijoista ostaa niitä eikä aio muuttaa tapaansa – vaikka toisaalta 55 prosenttia vastaajista haluaisi välttää lennätettyjä tuotteita. Halua moniin muihinkin kestävän syömisen tapoihin opiskelijoilla on. Kolme neljästä haluaisi esimerkiksi ostaa paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita, ja reilusti yli puolet haluaisi välttää ylenpalttisesti pakattuja ruokia.

Opiskelijoissa enemmän lihan rajoittajia kuin koko väestössä

Lukuun ottamatta taulukon viimeistä kysymystä hävikin välttämisestä aterioilla, opiskelijoille esitetyt kysymykset kestävän syömisen tavoista olivat samat kuin pohjoismaisessa ”Food in Nordic Everyday Life” -tutkimuksessa, jonka teki Suomessa Kuluttajatutkimuskeskus. Tuon tutkimuksen vastaajat olivat 15 – 80 -vuotiaita ja edustivat koko väestöä. Heihin verrattuna opiskelijat syövät harvemmin tai vähemmän lihaa. Kun viestintäopiskelijoista 45 prosenttia ilmoitti syövänsä lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain vähän kerrallaan, vastaava osuus koko väestössä oli 19 prosenttia.

Opiskelijat koko väestöä halukkaampia kestävän syömisen tapoihin

Koko väestöön verrattuna opiskelijat ovat kaiken kaikkiaan halukkaampia suosimaan kestävän syömisen tapoja. Esimerkiksi kun 74 prosenttia opiskelijoista haluaisi ostaa paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita, samaa haluaa koko väestöstä vain 44 prosenttia. Nuivasti kestävän syömisen tapoihin suhtautuvia, eli niitä, jotka eivät toteuta eivätkä edes harkitse muuttavansa tapojaan, on opiskelijoissa vähemmän kuin koko väestössä. Esimerkiksi kun koko väestöstä 61 prosenttia ei ole valmis vähentämään lihan syöntiään, opiskelijoista vain 27 prosenttia on tätä mieltä.

Kolme neljästä opiskelijasta haluaisi ostaa paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita (KUVA: Pixabay.com)

Lihankulutuksen vähentämisestä hyötyisivät ympäristö ja nälkää näkevät

Ruoan ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy lihantuotannosta. Erityisesti naudanlihan kulutuksen vähentäminen pienentäisi hiilijalanjälkeä ja hillitsisi rehevöitymistä. Tällä hetkellä maapallon pinta-alasta neljännes palvelee lihantuotantoa. Kasviruoan tuottaminen vaatii pienemmän viljelypinta-alan kuin liharuoan tuottaminen. Nykyisellä peltoalalla, mutta kasvisruokaa suosimalla pystyttäisiin ruokkimaan koko maapallon väestö.

Katriina Ylönen

 

Opiskelijat tietävät luuston kalsiumin tarpeen: D-vitamiinin luustorooli tunnetaan huonommin

Luusto haluaa liikuntaa, jossa on iskuja ja tärähdyksiä (KUVA: Pixabay.com)

Kalsium on luuston rakennusainetta, joka auttaa kasvattamaan nuorena suuren luun huippumassan. Tämän tietävät Laajasalon opiston viestintälinjojen opiskelijat. Jokainen 29:stä kyselyyn osallistuneesta vastasi oikein, että luun hyvinvointiin tarvitaan kalsiumia. Huonommin sen sijaan ollaan perillä D-vitamiinin välttämättömyydestä – noin puolet, viisitoista opiskelijaa, on tietoisia sen roolista. D-vitamiinia tarvitaan, jotta luun rakennusaineet, kalsium ja fosfori, imeytyvät suolistosta. Liian niukka D-vitamiinin saanti saattaa jopa kiihdyttää luun hajoamista.

 

Elimistön tukiranka rakennetaan nuoruudessa

Luusto on elävää kudosta, jota rakennetaan ja hajotetaan koko ajan. 30 vuoden iästä lähtien luun määrä alkaa pienentyä. Nuoruudessa hankittu vahva luusto auttaa ehkäisemään osteoporoosia eli luiden haurastumista iän myötä.

Luuston kuntoon vaikuttavat monet tekijät, kuten ikä, perimä, liikunta, sairaudet, lääkehoidot, hormonit, tupakointi, alkoholin käyttö ja ravintotekijät.

Maito on helppo kalsiumin lähde (KUVA: Pixabay.com)

 

Maitotuotteet helppo kalsiumin lähde

Vajaa puolet (12/29) opiskelijoista tietää, että jos juo päivittäin 5 desiä maitoa ja syö pari viipaletta juustoa, saa riittävästi kalsiumia. Toisaalta maidon juominen ei ole kovin suosittua opiskelijoiden keskuudessa – 13 opiskelijaa 29 vastaajasta ei juo maitoa lainkaan, seitsemän opiskelijaa juo yhden lasillisen päivässä, kuusi juo pari lasillista ja vain muutama tätä enemmän.

Viisi opiskelijaa ilmoitti käyttävänsä kalsiumvalmistetta lisäravinteena.

 

Kalaa useammin lautasille

Puolet kyselyyn vastanneista tietää, että kala on hyvä D-vitamiinin lähde, ja noin 60 prosenttia tietää, että kalaa suositellaan syötäväksi 2 – 3 kertaa viikossa. Harva opiskelijoista kuitenkaan yltää tottumuksissaan tuohon määrään. Vastanneista 23 ei syö kalaa lainkaan tai korkeintaan kerran kuukaudessa. Vain kuusi vastaajaa nauttii kalaa suositellut kerrat viikossa.

 

D-vitamiinia auringosta ja ruoasta – tarvittaessa purkista

Kalan ohella muita hyviä D-vitamiinilähteitä ruokavaliossa ovat vitaminoidut maitovalmisteet, rasvalevitteet ja kananmuna. Kesäaikaan D-vitamiinia muodostuu iholla auringonvalon vaikutuksesta, jos keskipäivällä oleskelee ulkona ilman suojavoiteita. Kesäauringosta saadut varastot riittävät kuitenkin vain muutamaksi kuukaudeksi.

Opiskelijoista kuusi ilmoitti käyttävänsä D-vitamiinivalmistetta lisäravinteena. Nykyinen suositus on, että jos ei käytä päivittäin D-vitaminoituja maitovalmisteita, rasvalevitteitä ja/tai syö 2 – 3 kertaa kalaa viikossa, 10 mikrogramman D-vitamiinilisää on hyvä käyttää vuoden pimeimpänä aikana.

Kesäauringosta saatu D-vitamiini riittää muutamaksi kuukaudeksi (KUVA: Pixabay.com)

 

Luustoystävällinen ruokavalio on myös vähäsuolainen

Luustoystävällisessä ruokavaliossa on paitsi riittävästi kalsiumia ja D-vitamiinia, runsaasti kasviksia, siinä suositaan pehmeitä rasvoja, proteiinin saanti on kohtuullista eikä kahvia juoda ylimäärin.

Sitä, että runsas suolan käyttö on haitallista luustolle, ei tiennyt kukaan kyselyyn vastanneista opiskelijoista.

 

Luustolle liikuntaa

Hyvän ruokavalion lisäksi luusto tarvitsee liikuntaa. Parhaat muodot ovat sellaisia, joissa joudutaan kantamaan oman kehon painoa, ja joissa tulee hyppyjä ja suunnanmuutoksia. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi juoksu, kuntosaliharjoittelu, maila- ja pallopelit sekä tanssit. Kohtuus on kuitenkin hyvä muistaa myös liikunnassa. Liika liikunta ja aliravitsemus voivat naisilla johtaa kuukautisten pois jäämiseen ja luun tiheyden pienenemiseen.

Katriina Ylönen

Lisää kasviksia, hedelmiä ja marjoja opiskelijoiden lautasille: Hyödyllisyyden iholle he tietävät parhaiten

Hedelmiä opiskelijat söisivät mieluusti enemmän (KUVA: Katriina Ylönen)

Valtaosa, 86 prosenttia, 19 – 49 -vuotiaista ravintokyselyyn vastanneista Laajasalon opiston viestinnän opiskelijoista syö kasviksia, hedelmiä ja/tai marjoja päivittäin. Yksikään ei kuitenkaan yllä kuuteen 80 gramman suositeltuun päivittäiseen annosmäärään. Kasvikset ilmoitti jättävänsä väliin viisi kaiken kaikkiaan 29 vastaajasta – he eivät siis välttämättä syö kasviksia päivittäin lainkaan. Kyselyyn vastasivat vapaaehtoiset Laajasalon opiston radio-, lehti- ja crossmedia-toimittajalinjoilta.

 

Parannettavaa niin tiedoissa kuin toteutuksessa

Puolet kyselyyn vastanneista opiskelijoista tietää, että kasviksia, hedelmä ja/tai marjoja suositellaan syötäväksi vähintään puoli kiloa päivässä. Neljännes vastaajista arvelee 300 gramman olevan riittävä annos, samoin neljännes 150 gramman.

Yleisimmin opiskelijat syövät kasviksia, hedelmiä ja/tai marjoja yhdestä kolmeen annosta päivässä, mikä tarkoittaa noin 100-250 grammaa. Vain kaksi vastaajaa syö neljä annosta päivittäin. Viiteen annokseen yltää samoin kaksi vastaajaa.

Kasvisten, hedelmien ja marjojen tavoiteltuun puolen kilon päivittäiseen määrään opiskelijoilla on vielä matkaa (KUVA: Katriina Ylönen)

Näkyvät vaikutukset tiedetään parhaiten

Kasvikset sisältävät runsaasti muun muassa vitamiineja, hivenaineita ja kuitua, joilla on lukuisia terveysvaikutuksia. Kolme neljästä opiskelijasta tietää, että kasvisten, hedelmien ja marjojen syömien vaikuttaa myönteisesti ihoon. Tuttu C-vitamiini osallistuu kollageenisynteesiin, mikä vaikuttaa ihon joustavuuteen. Mansikka, vadelma, lakka ja mesimarja sisältävät ellagihappoa, joka ylläpitää ihon elastiinisäikeitä ja siten ihon kimmoisuutta.

Lähes yhtä hyvin kuin myönteiset vaikutukset ihoon, opiskelijat tietävät, että runsas kasvisten syönti on hyväksi verisuoniston ja sydämen terveydelle. Kasvisten sisältämä liukoinen kuitu laskee verisuonia tukkivan huonon LDL-kolesterolin tasoa veressä. Kasvisten antioksidantit hillitsevät verisuonen seinämän tulehdusta, joka nopeuttaa valtimoiden toiminnan heikkenemistä. Runsas kasvisten käyttö, yhdessä vähäsuolaisen ruokavalion kanssa, alentaa myös verenpainelukemia.

Opiskelijoista 62 prosenttia tietää kasvisten myönteiset vaikutukset silmiin, mutta alle 50 prosenttia, että myös luusto ja lihakset hyötyvät kasvisten, hedelmien ja marjojen syömisestä.

 

Kasviksia, hedelmiä ja marjoja halutaan syödä enemmän

Kaksi kolmesta vastaajasta haluaisi lisätä kasvisten, hedelmien ja marjojen syöntiään. Helpoimmin se onnistuu, kun jokaisella aterialla syö jotain, esimerkiksi seuraavasti: aamupalalla desi marjoja (70 grammaa), aamuleivälle pari viipaletta paprikaa (30 grammaa), lounaalla puoli lautasellista salaattia (80 grammaa), välipalaksi hedelmää (130 grammaa), illallisella annos kasvisruokaa tai lisäkekasviksia (80 grammaa) sekä yksi tomaatti (40 grammaa) ja iltapalalla desi marjoja (70 grammaa).

Laajasalon opistossa ruokailevien kannattaa ehdottomasti hyödyntää ruokalan mainio salaattitarjonta. Opiskelijoiden hedelmien kulutus saataisi lisääntyä, jos niitä tarjoiltaisiin päivittäin esimerkiksi opiston iltapäiväkahvilla.

Katriina Ylönen

Valoa pimeyden masentamalle mielelle: D-vitamiini ei tehoa kaamosmasennukseen

Jos syksyn tullen päivän lyhetessä lihoo, ja yöunet pitenevät, kyseessä saattaa olla kaamosmasennus. Sen hoidoksi tarvitaan valoa.

Kaamosmasennus nukuttaa ja lihottaa (KUVA: Katriina Ylönen)

 Vuoden pimein vuodenaika on käsillä. Pilvisellä säällä ulkona on keskipäivälläkin vähemmän valoa kuin sisällä. Moni tuntee vetämättömyyden hiipivän olemukseensa ja epäilee kaamosmasennusta. Helpotusta etsitään kirkasvalolampuista, korvavempaimista, etelänmatkoista ja vitamiinipurkeista. Viime aikoina lähes kaikkivoipaisen maineen saavuttanut D-vitamiini on kiinnostanut myös kaamosmasennustutkijoita.

Kaamosmasennuksen hoito on kirkasvaloa (KUVA: Katriina Ylönen)

D-vitamiini ei tehoa kaamosmasennukseen

– Kaamosmasennuksen tämänhetkinen hoito on pimeydestä valoon, toteaa professori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Vaikka D-vitamiinia on tutkimuksissa annettu niin jättikokoisina kerta-annoksina kuin päivittäin pienempiä määriä, kirkasvalohoidon kera ja ilman, tulokset ovat olleet laihoja. Kaamosmasennusoireet eivät ole hävinneet.

– Ajatus D-vitamiinista kaamosmasennuksen helpottajana olisi haluttava, mutta ennenaikainen, painottaa professori Partonen.

Omatoimisen kirkasvalohoidon ohjeistukseksi hän antaa 2500 – 10000 luksin valoa 15 – 60 minuuttia kerrallaan aamulla kello viiden ja kymmenen välillä säännöllisesti vähintään viitenä päivänä viikossa.

– Hoidon ajoitus on tärkeää! Keskipäivällä tehty ulkoilulenkki ei enää tehoa, muistuttaa Partonen ajankohdan tärkeydestä.

 

Kaamosmasentunut nukkuu ja lihoo

Kaamosmasennuksen yleisimpiä ja tyypillisimpiä oireita ovat liikaunisuus, lihominen ja makean nälkä iltapäivän tai illan aikana. Näistä oireita kärsii noin kolme neljästä kaamosmasentuneesta.

– Aikuisväestössä kaamosmasennuksesta kärsii hiukan alle yksi prosentti suomalaisista, kertoo professori Partonen Terveys 2011 -tutkimuksen tuloksista.

– Tietoja kaamosmasennuksen yleisyydestä suomalaisilla 18 – 29 -vuotiailla nuorilla voidaan odottaa julkaistavaksi ehkä ensi keväänä, lupailee Partonen.

Makean nälkä kasvaa kaamosmasennuksessa (KUVA: Katriina Ylönen)

Kaamosmasennus katoaa kesällä, varsinainen masennus ei

Kaamosmasennukselle on tyypillistä, että oireet katoavat kesällä ja palaavat taas syksyllä.

Jos masennusoireena on tarmottomuutta, surullisuutta, eristäytymistä, ärtyneisyyttä ja itsetuhoisuutta, kyseessä ovat varsinaisen masennuksen oireet. Jos oireilua on jatkuvasti lähes joka päivä ja se alkaa näkyä siinä, mitä saa aikaan vapaa-ajalla, työssä tai koulussa, on kyse vakavista oireista eikä kahta viikkoa pidempää kannata jäädä omiin oloihinsa.

– Masennuksen oireet saattavat jäädä läheisiltä peittoon ja itse parhaiten oivaltaa, mistä saataisi olla kysymys, painottaa Partonen.

– Jos siis mieliala on muuttunut niistä ajoista, kun on voinut hyvin, ja jos mielenkiinnon tai mielihyvän kokeminen katoaa, on hyvä käydä kysymässä, onko hoidon tarvetta, ja mitä hoito olisi, kehottaa Partonen.

Katriina Ylönen

Työpäivän tauotus palauttaa kehon ja mielen vireen: Lyhyetkin tauot tehokkaita

Keho ja mieli jaksavat, kun ne saavat välillä palautua (KUVA: Katriina Ylönen)

Viime aikoina on uutisoitu, että runsas pitkäkestoinen istuminen on lähes tupakoinnin veroinen vaaratekijä terveydelle. Hyvä uutinen sen sijaan on, että jo pienikin liikunta ja lyhyet tauot ovat hyväksi keholle ja mielelle.

Liikkumaton elimistö ”nukahtaa”

– Istuminen on tunti tunnilta haitallisempaa. Inaktiivisuus on viesti keholle, että lihakset eivät tarvitse enää ravintoaineita energian tuottoon. Verenkierrosta rasvoja lihassolujen energiaksi imuroivan entsyymin aktiivisuus alkaa laskea, ja sokerien ja rasvojen käyttöä säätelevien geenien aktiivisuus heiketä. Tästä seuraa, että rasvaa jää verenkiertoon ja se alkaa varastoitua rasvakudokseen. Keho siirtyy hiljalleen varastointitilaan. Lopputuloksena elimistön rasva- ja sokeriaineenvaihdunta häiriintyy, kertoo terveysliikunnan asiantuntija, terveystieteiden maisteri Joni Listola liikkumattomuuden haitoista.

 

Pienetkin tauot istumisputkien välissä ovat tärkeitä

– Tuolilta nouseminen ja vähäinenkin aktiivisuus viestittää elimistölle, että täällä ollaan hereillä, selittää Listola.

Vähintään puolen tunnin välein on hyvä liikuttaa itseään. Esimerkiksi puhelut voi hoitaa seisten.

– Itsensä kannattaa motivoida liikkeeseen muistuttamalla, että liikkuessaan ihminen on luovempi, Listola lisää.

 

Myös mielen akut on ladattava

Työ- tai opiskelupäivän aikainen tauotus ja liikkuminen on kehon lisäksi tärkeää mielelle. Tietotyön lisääntyminen ja teknologian kehittyminen ovat tehneet mahdolliseksi työn tekemisen missä ja milloin tahansa. Aina avoin yhteiskunta ja tekemisen vauhdin kasvu lisäävät yksilöön kohdistuvia vaatimuksia.

– Vaarana on liiallinen tekeminen, ja kyky asettaa rajat työlle korostuu, painottaa professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksiköstä.

Paineiden kasvaessa korostuu myös palautumisen tärkeys erilaisista kuormittavista tekijöistä.

– Vaativaan työhön toki kuuluu, että kuormitutaan, mutta palautumisen tulisi olla yhtä luonnollista, muistuttaa Kinnunen.

Palautuminen tapahtuu sekä fyysisellä että mielen tasolla. Fyysistä palautumista voidaan mitata stressihormonitasoilla sekä sykkeen ja verenpaineen avulla. Mieli puolestaan on palautunut, kun ihminen kokee itsensä riittävän levänneeksi ja kykeneväksi jatkamaan työtään.

 

Anna aivoillesi sekunnin tauko

Palautumiselle tulisi varata aikaa, ei vain työpäivän jälkeen, vaan myös sen aikana. Kahvi- ja lounastauot tarjoavat yhden mahdollisuuden työpäivän aikaiseen palautumiseen. Rentouttava tekeminen lounastauon aikana edistää hyvinvointia työpäivän jälkeen.

– Nykytiedon mukaan myös lyhyillä niin sanotuilla mini- ja mikrotauoilla työn aikana on merkitystä energisyyden ylläpidossa, kertoo Kinnunen.

Mikrotauot ovat muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin kestäviä taukoja, joiden aikana vaikka katsotaan ulos ikkunasta, juodaan kahvia tai tehdään seuraavien tehtävien työlista.

Kahvitauko palauttaa työvirettä (KUVA: Katriina Ylönen)

Kuuntele itseäsi – tee tauolla sitä mikä tuo iloa

Ideaalisena pidetään sitä, että tauon voisi pitää sillä hetkellä, kun tuntee väsymystä. Toisaalta taukoa ei tarvitse välttämättä pitää, jos siltä tuntuu.

– Pakkotauko voi keskeyttää hyvän imun mieluisassa työssä ja vähentää energisyyttä, varoittelee Kinnunen.

Tärkeää on myös, että tauon aikaisen tekemisen saa päättää itse. Silloin se tuottaa mielihyvää ja iloa. Esimerkiksi sosiaaliset aktiviteetit tauon aikana voivat edistää hyvinvointia, jos ne ovat oma valinta.

 

Vapaalle hyvällä omallatunnolla

Opiskelijaelämään kuuluu monenlaista: osallistumista opetukseen, harjoitustöitä, lukemista, harrastamista ja sosiaalista kanssakäymistä. Opiskelijaelämässä voi olla ongelmana, milloin vapaa-aika alkaa.

– Opiskelijan pitää olla jämäkkä itseään kohtaan, että asettaa jotkin rajat itselleen – minkä verran opiskelee ja milloin pääsee vapaalle, kun aina riittäisi luettavaa, painottaa Kinnunen.

 Katriina Ylönen

Päätoimittaja Antti Vuorenrinne Demokraatti-lehdestä ”Painetuista puoluelehdistä olemme suurin, perinteikkäin ja kaunein”

Sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattajan Demokraatin ilmestyminen vähenee neljään kertaan viikossa vuonna 2015, kun valtion viestintätuki laskee. Tällä hetkellä puolet lehden tuloista tulee valtion viestintätuesta, loput tilausmaksuista ja ilmoituksista.

Demokraatin historia ulottuu vuoteen 1895, jolloin lehti perustettiin nimellä Työmies. Nyt lehdellä on 21 000 lukijaa, ja sen levikki on 11 743 kappaletta.

”Lukijoitamme ovat lehden edustaman puolueen jäsenet, ammattiyhdistysjäsenet sekä vaikuttajat, jotka haluavat tietää, mitä SDP:ssä ajatellaan”, kertoo päätoimittaja Vuorenrinne.

”Vaikka lehti on puoluelehti, noudatamme journalismin periaatteita ja tuomme jutuissa esille erilaisia näkökulmia”, hän painottaa.

Painetun lehden lisäksi luettavaa tarjotaan demari.fi:ssä. Lehtiluukku.fi:stä löytyy printtiversion maksullinen näköislehti.

”Printtiä lukevat yli 50-vuotiaat, nuoremmat suosivat verkkolehteä”, tietää toimituspäällikkö Heikki Sihto.

 

Lehden sisällössä kolmijako politiikka, kulttuuri ja ihmiset

Lehteä tekee vajaat parikymmentä ihmistä, joista nuorimmat ovat kolmekymppisiä, enemmistönä ovat viisikymppiset. Lehdellä on avustajia ulkomailla sekä kirjeenvaihtajat Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa. Lehden omaa pientä kulttuuritoimitusta vahvistaa laaja avustajajoukko, koska aihe koetaan yhdeksi lehden vahvuusalueeksi.

 

Lehden tekeminen parhaimmillaan tiimityötä

Uuden, oman, erilaisen näkökulman löytäminen juttuihin askarruttaa usein toimituspäällikkö Heikki Sihtoa.

”Ideoiminen on kaikkein vaikeinta!”

”Tärkeimmät elementit jutuissa ovat otsikko, alkuteksti ja kuvitus”, kertaavat toimituspäällikkö Sihto ja uutispäällikkö Sari Saloranta yhdestä suusta.

”Jos otsikko on huono, juttu jää lukematta”, painottaa toimituspäällikkö.

Lehden ulkoasu koetaan tärkeäksi ja siihen halutaan panostaa.

Taittaja Nora Vilva hehkuttaa toimittajan ja taittajan yhteistyötä juttujen kuvituksessa.

”Ihanteellista on, jos toimittaja miettii kuvitusta ja tulee jo etukäteen puhumaan taittajan kanssa.”

Kiittävää palautetta Demokraatti saa etenkin kulttuuriosiostaan sekä elämyksellisistä ihmislähtöisistä jutuista.

Tämä juttu on mediavierailuviikon satoa.

Katriina Ylönen

Pääkaupunkiseudun paikallislehdet kasvattavat suosiotaan ”Koska elämä eletään paikallisesti”, tietää päätoimittaja Risto Hietanen

Pääkaupunkiseudun ilmaisilla paikallislehdillä menee hyvin. Kansallisen mediatutkimuksen mukaan esimerkiksi Helsingin Uutisten levikki kasvoi 15 prosenttia vuosina 2013 – 2014. Ylpeitä paikallislehdissä ollaan Helsingin Sanomien lukijamäärät ylittävistä luvuista. Vantaan Sanomien lukijamäärä on 10 prosenttiyksikköä edellä Helsingin Sanomien tilaajamäärästä, joka on 27 prosenttia vantaalaisista.

”Valitukset saapumatta jääneistä lehdistä kertovat, että paikallislehtiä myös luetaan”, kertoo Minna Airamaa, espoolaisten Länsiväylän uutispäällikkö.

Paikallislehtien haasteena etenkin Helsingissä on, kuinka saada lehdet lukijoille. Monen kerrostalon alaovi on nykyään läpi vuorokauden lukossa. Uutena jakelukanavana lehteä löytyy kauppakeskusten lehtitelineistä.

Tabloid-kokoon siirtymisen myötä paikallislehtien mainosmyynti on lähtenyt nousuun ja kattaa 95 prosenttia lehtien tuloista.

”Vaikka verkkolehdet kasvattavat suosiotaan, mainokset halutaan lukea printistä”, tietää Airamaa.

 

”Jakelutavat muuttuvat, mutta journalismi säilyy”

”Maailman jäsentämisen tarve ei tule häviämään”, pohdiskelee paikallislehtien päätoimittaja Risto Hietanen journalismin tulevaisuutta.

”On kuitenkin osattava tehdä sellaista journalismia, joka ylittää ihmisten kiinnostuksen verrattuna muihin mielenkiinnonkohteisiin”, hän painottaa.

Lehdetkin siis joutuvat kilpailemaan ihmisten ajasta.

”Elämä eletään paikallisesti, mihin paikallislehdet voivat tarjota elämyksiä, hyötytietoa ja lähialueen ilmoitukset”, laskeskelee Hietanen paikallislehtien vahvuuksia.

”Paikallislehtien uutisjutut on kuitenkin tehtävä logistiikan hitauden vuoksi etunojalla”, hän jatkaa.

”Vaikka kestää kaksi päivää ennen kuin uunituore lehti on lukijoilla, uutiset eivät saa olla vanhoja”, hän painottaa.

 

Hyvä kuva saa aikaan uutisen

Pääkaupunkiseudun kolmella paikallislehdellä on yhteistoimitus, jossa työskentelee vakituisesti vajaat 30 henkilöä. Heistä yksi on valokuvaaja. Toimittajia löytyy ikähaitarin laidasta laitaan, sekä miehiä että naisia, jotta juttuja syntyy niin ikään joka lukijalle ikään ja sukupuoleen katsomatta.

Valokuvat ovat tärkeä osa paikallislehtien tarjontaa.

”Jutun aihe syntyy usein kuvan kautta. Hyvä kuva saa aikaan uutisen”, kertoo Airamaa juttujen ideoimisesta ja syntyprosessista.

Esimerkin hän kertoo vikellysjutusta, jossa haastateltava tyttö oli espoolainen, mutta vikellystä – rytmistä voimistelua muistuttavaa taiturointia laukkaavan hevosen selässä – käytiin kuvaamassa hevosen kotipaikkakunnalla Sipoossa.

Tämä juttu on mediavierailuviikon satoa.

Katriina Ylönen

 

Kansan Uutisten toimituspäällikkö Kai Hirvasnoro: ”Puoluelehdistä me liikumme selvimmin journalismi edellä”

Kerran viikossa perjantaisin ilmestyvän Kansan Uutisten Viikkolehden levikki on noin 10 000 kappaletta. Lehden journalistisesta tasosta kertoo se, että vain 60 % lehden lukijoista ilmoittaa kannattavansa lehden edustamaa puoluetta, Vasemmistoliittoa. Lehti ei tule puolueen jäsenille jäsenetuna, mutta sen tilaa puolet jäsenistä.

”Lehteämme pidetään hyvänä kulttuurilehtenä”, kertoo lehden toimitusjohtaja Pirjo Virtaintorppa lehden saamasta palautteesta.

 

Lehdellä on kolme painoaluetta: kotimaa, kulttuuri ja ulkomaat

Toimituspäällikkö Hirvasnoro kertoo, että lehden päivittäiset 10-25 uutisjuttua tehdään pienellä omalla porukalla ja hyvällä avustajakaartilla. Lehdellä on 5 toimittajaa, joista yksi on perehtynyt ulkomaan asioihin.

”Ulkomaat on meidän ylpeydenaihe”, kehui toimituspäällikkö.

”Ulkomaan toimittajamme on todellinen aarre ja knoppitiedon osaaja”, jatkoi toimitusjohtaja alaisensa hehkuttamista.

The Guardian -lehden yksinoikeudellisesta yhteistyöstä Suomessa ollaan lehdessä myös hyvin ylpeitä.

Lehden kulttuurijutuissa painottuvat etenkin kirjallisuus- ja elokuva-aiheet. Omaa valokuvaajaa lehdellä ei enää ole. Kuvituksessa turvaudutaan yhteistyöhön kahden freelancer -valokuvaajan kanssa.

Paperilehden ohella Kansan Uutisilla on verkkolehti.

 

Puoluesidonnaisuus näkyy kolumneissa

Kansanuutisten verkkolehdessä on paljon kolumneja, joista yhtä kirjoittaa putkimies Turun telakalta, toista toimituspäällikön sanoin ”Suomen paras jalkapallokolumnisti”.

”Niin puoluelehti kuin Kansan Uutiset onkin, lehden sisältöön puolue ei ole puuttunut sitten 1980 -luvun lopun”, vakuutti toimituspäällikkö.

 

Puoluelehtien tulevaisuudesta toimitusjohtajalla ja toimituspäälliköllä oli eri näkemys.

”Olen täysin vakuuttunut, että erikoispaperilehdillä on tulevaisuus”, totesi toimitusjohtaja Virtaintorppa.

”Toki lehden levikin pieneneminen on odotettavissa”, hän tunnusti.

Toimituspäällikkö Hirvasnoro sen sijaan oli sitä mieltä, että puoluelehdet tulevat katoamaan, koska tilaajakunnat ovat niin pieniä.

Ainakin vielä Kansan Uutiset tarjoaa lukijoilleen myös uusia palveluja. Lehden kirjakaupasta voi ostaa pienempien kustantajien kirjoja. Palvelu toimii verkossa, mutta myös nettiä käyttämättömiä pienempien paikkakuntien asukkaita maakunnissa palvellaan: lehdestä löytyy kuponkeja kirjojen ostamiseen.

Tämä juttu on mediavierailuviikon satoa.

Katriina Ylönen

Maukasta ruokaa rakkaudella: Opistoruokailu laajentaa ”ruokapääomaa”

 

Katosta riippuvat paperiset porkkanat, punajuuret ja kurkut pyörivät hiljaa aamuhämärässä ruokasalissa. Laajasalon opiston ruokalassa vietetään syksyistä kekriviikkoa. Keittiön puolelta leviää saliin mausteinen tuoksu. Kattiloissa liedellä porisee neljä versiota tuliseksi luvatusta choritzo-makkara-tomaattikeitosta. Marita Savioja, Eeva-Liisa Tiensuu ja Teija Soikkeli – opiston emäntä ja kokit – ovat tulleet töihin puolen tunnin välein aamuseitsemästä lähtien. Yhteentoista mennessä kaikki on valmista. Silloin salin valtaa äänekäs opiskelijalauma kurnivine vatsoineen.

 

Tulinen chorizo-makkara-tomaattikeitto
(KUVA: Katriina Ylönen)

 

Ruokatarjonnan ratkaisevat suositukset, säädökset, resurssit ja sesonki

”Opistoruokailua ohjaavat kouluruokailusäädökset, omavalvontaohjeet sekä valtakunnalliset ravitsemussuositukset”, kertoo emäntä Marita.

Nämä kaikki keittiöhenkilökunnan pitää pitää mielessä ruokaa suunnitellessaan ja valmistaessaan. Hinta – laatu -suhde on pyrittävä pitämään oikeana, ja kotimaisia ja sesonginmukaisia raaka-aineita suosittava mahdollisuuksien mukaan.

”Ravitsemussuositukset näkyvät jo ruokalistan suunnittelussa”, selittää Marita.

Proteiinirikkaan liharuoan kanssa tarjotaan kevyempää marjajälkiruokaa. Jos taas pääruoka sisältää vähemmän proteiinia, jälkiruoka valmistetaan esimerkiksi rahkasta. Ruokien suolapitoisuus pidetään kohtuudessa suolamittarin avulla. Riittävää kuidun saantia varmistaa monipuolinen täysjyväinen leipävalikoima. Käyttämällä kasvisrasvoja ruoasta saadaan suositusten mukaisesti pehmeää rasvaa.

”Myös jokaisen erityisruokavalioannoksen tulee täyttää ravitsemussuositusten vaateet. Esimerkiksi proteiinia tulee olla kasvisruoassakin riittävästi”, muistuttaa Marita.

Tämänaamuiset neljä eri keittovaihtoehtoa ovat erityisruokavaliota tarvitseville. Tarpeesta on toimitettu keittiöön lääkärintodistus. Kasviruoka on yleisin erityisruokavalio. Vehnää keliakian tai muun sietämättömyyden vuoksi karttavien määrä on ylittänyt viime vuosina laktoosi-intoleranttien määrän. Useille ruoka-aineille allergisten joukko on niin ikään kasvanut.

”Erityisruokavalioiden osuus on jopa viidesosa kaikista, kun mukaan lasketaan kasvissyöjät”, laskeskelee emäntä.

 

Laajasalon opiston emäntä Marita Savioja
(KUVA: Katriina Ylönen)

 

”Yllätyksellisyys on kiva asia ruokailussa”

Opiston keittiössä ruoka valmistetaan pääsääntöisesti itse.

”Näperreltäviin ruokiin kuten kaalikääryleisiin ei ole kapasiteettia eikä aikaa”, toteaa emäntä.

Sämpylöitä leivotaan keittopäivinä. Jos uunikapasiteetti riittäisi, leipää ja pullaa leivottaisiin enemmän itse.

Opiston keittiössä ei ole kiertävää ruokalistaa, vaikka sellaista on joskus yritettykin laatia.

”Kiertävä ruokalista on tylsä”, naurahtaa emäntä Marita.

Keittiöväen kokeilunhalulle asettaa raamit palaute opiskelijoilta – perusruoka on kuitenkin kaikkein suosituinta. Ajoittain tehtävät ruokagallupit vahvistavat tämän. Silti emännän taka-ajatus on vaivihkaa laajentaa opiskelijoiden ruokapääomaa yhdistelemällä ruoka-aineita tututusta poikkeavasti.

”Minä haluan vähän erilaisen säväyksen ruokaan. Makaronilaatikko voidaan tehdä meetvurstista”, antaa Marita vinkin.

Opiskelijoilta tuleva palaute on pääsääntöisesti myönteistä, muttei kovin yksilöityä. Täsmällisempi palaute olisikin tervetullutta. Keittiöhenkilökunnasta olisi kiva tietää, mikä oli hyvää, maku, vai asettelu vai jokin muu.

Erityisen paljon naisten mieltä on lämmittänyt nimettömäksi jääneen oppilaan kirjallinen kiitos maukkaasta monipuolisesta ruoasta ja iloisesta ystävällisestä henkilökunnasta.

 

Laajasalon opiston kokki Teija Soikkeli tiskauspuuhissa
(KUVA: Katriina Ylönen)

 

”Bioastiaan menee jonkun ruoka-annos tai kamerarahat”

Ruokajäte harmittaa keittiöläisiä. Sen määrä toki riippuu ruoasta, mutta ikävältä tuntuu, kun jälkiruokakipoissa on aika paljon syömättä jäänyttä. Jälkiruokaa voisi vaikka ensin maistaa ja ottaa sen jälkeen makunsa mukaan. Emäntä Marita haluaisi kokeilla viikon ilman biojäteastiaa – olisiko sillä jotain vaikutusta ihmismieleen.

”Ihannetilannehan olisi, jos ruokaa ei menisi lainkaan hukkaan. Emme me tee ruokaa tuonne roskiin”, toteaa Marita painokkaasti.

Hävikin määrää saattaisi vähentää selvä tieto aterian hinnasta. Sitä on kuitenkin hankala laskea tarkkaan, koska ruokamenot luetaan valtion puoliksi rahoittamassa opistossa kiinteisiin kuluihin ja ovat siksi vaikeasti jyvitettävissä.

Marita jäi vielä miettimään, voisiko hävikkiä vähentää lupaus uudesta kamerasta opistolaisten käyttöön vähenevän hävikin summalla.

 

Lähes kaikki opiskelijat käyvät syömässä

Opistolla käy syömässä vajaa pari sataa oppilasta päivittäin, vaihdellen sen mukaan, mikä osa opiskelijoista on harjoittelemassa opiston ulkopuolella. Ruokalan suosiosta kertoo kuitenkin se, että lähes kaikki opiskelijat, joille ruoka kuuluu ja jotka ovat paikalla opistolla, käyvät syömässä. Marita on ilokseen huomannut, että nekin joilla ei ole tunteja, saattavat tulla vain syömään.

Ruokailijat saavat kiitosta keittiöhenkilökunnalta suorasta suullisesta palautteesta. Muutama ehdotus heillä on kuitenkin opiskelijoille. Lautasmallin noudattamisessa ja kasvisten syömisessä olisi aika monella harjoiteltavaa.

 

Laajasalon opiston kokki Eeva-Liisa Tiensuu erityisruokavalioisten keittopatojen ääressä
(KUVA: Katriina Ylönen)

Kokin eläketyöpaikka

Tavoitteena on, että keittiöläiset osallistuvat erilaisiin koulutuksiin vähintään kerran vuodessa. Valtakunnallisissa ja tavarantoimittajien messutapahtumissa pyritään myös käymään. Koulutuksista saa hyviä ideoita ja vinkkejä toiminnan kehittämiseen.

Laajasalon opiston keittiössä selvästi viihdytään. Soijanakkeja pilkkova kokki Eeva-Liisa toteaa olevansa töissä eläkepaikassaan.

”Viihdymme tosi hyvin. Työkaverit ovat kivoja, ja nuorten kanssa työskentely on mukavaa. Vaikka nuoret ovat hiukan meluisia ruokaillessaan ja viljelevät turhaan rumia sanoja, he ovat vilpittömiä, aitoja ja ihania, joita on aina kiva nähdä”, kehuvat Eeva-Liisa ja Teija yhdestä suusta.

Katriina Ylönen