Ekonomista tulikin psykologi: Ihmiset alkoivat kiinnostaa Maaret Puntoa enemmän kuin kotimaan kaupalliset suhteet

Psykologi, ekonomi Maaret Punto

Psykologi, ekonomi Maaret Punto (KUVA: Katriina Ylönen)

 

Psykologi, ekonomi Maaret Punton, 50 v, työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä Helsingin keskustaan Mannerheimin patsaalle ja Kiasmalle. Huone toivottaa tervetulleeksi lämpimän puunvärisin kaulustein. Ikkunalaudalla kukoistaa viherkasvi. Monet’n maalaus seinällä viimeistelee huoneen harmonian.

”Ei minusta psykologia pitänyt tulla”, puuskahtaa Maaret.

”Luin kyllä lukiossa psykologiaa, mutta en ikinä ajatellut, että minusta tulisi psykologi. Ei se niin paljoa kiinnostanut!”

Kauppakorkeakoulussa Maaretia kiinnostivat kansainväliset markkinointitehtävät. Perhetilanteen muututtua hän ei kuitenkaan voinut mennä kansainvälisiin tehtäviin ja päätyi kotimaan markkinointiin. Tällöin ihmisten kehittäminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän.

”Minä ihmettelin, minkä takia mitataan sitä, monelta ihminen tulee töihin ja monelta hän lähtee töistä – siitä oltiin hirveän tarkkoja. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, mitä työpäivän aikana tapahtuu tai kuinka motivoituneesti työtä tehdään.”

Aluksi Maaret opiskeli psykologiaa huvin vuoksi, mutta lopulta tehokkaana naisena suoritti koko tutkinnon työn ohessa.

 

Yöunien mennessä viimeistään psykologin puheille

Psykologi Maaret on ollut liki 20 vuotta. Uransa aikana hän on työskennellyt muun muassa henkilöstöhallinnossa, työnohjaajana ja psykoterapeuttina. Nyt hän on työterveyspsykologi.

”Tämän päivän ilmiö on tunnetusti se, että toisilla ei ole työtä ja toiset ovat aivan ylikuormittuneita”, kertaa Maaret.

Työuupumus ja ristiriidat työpaikalla tai parisuhteessa ovat tavallisimpia syitä, joiden vuoksi hakeudutaan vastaanotolle.

”Kun yöunet menevät tai työhön ei haluaisi mennä aamulla, ovat selviä merkkejä siitä, että psykologin puheille kannattaisi viimeistään tulla”, antaa Maaret esimerkin.

Mitä pidemmälle jokin konfliktitilanne on kerinnyt kehittyä, sen vaikeampi sitä on ruveta purkamaan.

”On hyvä huomata, että esimerkiksi syvästä masennuksesta voi aivoihin jäädä palautumattomia pysyviä vaurioita, jotka vaikuttavat ajatteluun ja muistiin”, varoittelee Maaret.

(KUVA: Katriina Ylönen)

(KUVA: Katriina Ylönen)

 

Työsaralla riittäisi valinnanvaraa

Sovellusaloja psykologien osaamiselle on valtavasti ja ne tuntuvat lisääntyvän koko ajan. Psykologeja työskentelee neurotieteiden parissa tutkijoina, rekrytointikonsultteina, henkilöstöhallinnossa sekä tietysti mielenterveystyössä. On myös koulu-, opinto-, kriminaali- vankila- ja liikennepsykologeja. Työ- ja organisaatiopsykologia on oma suuri alansa. Mainostoimistoissa tarvitaan psykologeja, kun mietitään, miten ihmiseen vaikutetaan.

Markkinoille ilmaantuneita lyhytkurssitettuja coacheja ja elämäntapavalmentajia Maaret ei koe kilpailijoiksi.

”Psykologeja tarvitaan viimeistään silloin, kun pitää ymmärtää syvällisemmin ihmismielen prosesseja ja menneen elämän vaikutuksia nykyiseen”, valaisee Maaret työsarkojen eroa.

 

Psykologien tarve ja arvostus nousussa

Maaret arvelee, että psykologien arvostus on lisääntynyt viime vuosina.

”Tämä tulee ilmi perhesurmien ja ampumatapausten yhteydessä”, antaa Maaret esimerkin.

Psykologien työpanosta tarvittaisiin enemmän myös työyhteisöjen psykososiaalisten riskien tunnistamisessa, jotta mielenterveysongelmista johtuvaa ennenaikaista eläköitymistä pystyttäisiin ehkäisemään.

Kynnys puhua avoimesti siitä, että käy psykologin puheilla, on Maaretin mielestä ehkä hiukan madaltunut.

”Edelleen psykologin puheille meneminen tuntuu kuitenkin olevan se viimeinen vaihtoehto”, hän tuumii.

 

”Hypnoterapiassa ei ole kyse mistään mystisestä”

Keskustelu on Maaretin tärkein työskentelymetodi asiakkaidensa kanssa. Lisäksi voidaan tehdä testejä esimerkiksi masennuksesta ja burnoutista sekä mielikuva-, rentoutumis- ja hengitysharjoituksia. Hypnoterapiaakin Maaret käyttää.

”Kun ihminen on syvän rentoutumisen tilassa, hänen tiedolliset puolustusmekanisminsa eivät ole niin vahvoja ja hän on vastaanottavaisempi uusille ajatuksille ja toimintakäskyille”, valaisee Maaret metodin mekanismeja.

 

Tunteita psykologin huoneen seinällä (KUVA: Katriina Ylönen)

Tunteita psykologin huoneen seinällä (KUVA: Katriina Ylönen)

 

Psykologi iloitsee ja itkee

Ihmisten kanssa työskentelevältä psykologilta edellytetään kiinnostusta ihmisiin ja mielen prosesseihin.

”On kuitenkin tärkeää pystyä pitämään erillään omat ja asiakkaan psyykkiset prosessit”, painottaa Maaret.

”Muutoin sitä kyllä musertuisi.”

Onnistuneensa työssään Maaret kokee erityisesti silloin, kun asiakas muuttaa jotain toiminnassaan.

”On paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat ja ottavat asiat vastaan, mutta eivät kuitenkaan tee yhtään mitään”, harmittelee Maaret.

Mahdollisista epäonnistumisistaan Maaret tietää huonommin. Aina kun ei tiedä, miksi asiakas esimerkiksi on peruuttanut ajan.

”Selkeästi on myös sitä, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Se on aika paljon persoonakysymys, kuka sopii kenelle”, pohtii Maaret asiakkaan ja psykologin suhdetta.

Iloa psykologin työpäivään tuo mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen.

Joidenkin asiakkaiden kanssa Maaret on myös itkenyt, kun nämä ovat kertoneet oman lapsen menetyksestä tai toisaalta lapsena koetusta raa’asta henkeä uhanneesta omien vanhempien väkivallasta.

Omaksi vahvuudekseen psykologina Maaret arvelee sen, että jokainen ihminen on hänelle aidosti samanarvoinen.

”On ihan sama onko asiakas ylijohtaja vai sekatyömies, minulle sillä ei ole mitään merkitystä”, hän painottaa.

 

Maaretin hyväntuulisen tasapainoinen olemus viestii, että psykologi elää niin kuin opettaa. Hän iloitsee joka päivä kiitollisena olevasta eikä kaipaile sitä, mitä ei ole, tai murehdi siitä, mihin ei voi vaikuttaa.

Katriina Ylönen

Kestävän syömisen suosio kasvaa

 

(KUVA: Pixabay.com)

(KUVA: Pixabay.com)

Suomalaisista viidesosa syö lihaa korkeintaan kerran viikossa tai vain vähän kerrallaan, kertoi erikoistutkija Mari Niva Kuluttajatutkimuskeskuksesta. Kuitenkaan 61 prosenttia väestä ei tyydy eikä aio tyytyä tuohon määrään, osoitti pohjoismainen tutkimus vuodelta 2014. Neljäsosa suomalaisista olisi valmis korvaamaan lihan pavuilla ja linsseillä, kertoo puolestaan MTT:n ja Kuluttajatutkimuskeskuksen yhteistyönä toteutettu tutkimus vuodelta 2012.

Lihankulutus on avainasemassa, kun tarkastellaan ruoantuotannon kestävyyttä maailmanlaajuisesti, painotti neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström maa- ja metsätalousministeriöstä. Niva ja Tapio-Biström puhuivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämässä ruokapalveluseminaarissa lokakuussa.

 

Alle viidesosa aikoo vähentää lihankäyttöä

Lihankulutuksen tulevaisuutta selvittäneessä tutkimuksessa vuodelta 2012 noin kolmasosa suomalaisista kertoi vähentäneensä naudanlihan käyttöä viimeisten 2-3 vuoden aikana, 5 % puolestaan oli lisännyt käyttöä. Naudanlihan käyttöä aikoi vähentää seuraavien 2-3 vuoden aikana 17 % vastaajista, 3 % aikoi lisätä. Muutosten syiksi kerrottiin ensisijaisesti terveellisyys, makumuutokset ja painonhallinta. Kaiken lihan vähentäjät, joita oli 8 % vastaajista, perustelivat muutosta eläinten hyvinvoinnilla ja ympäristöseikoilla.

 

Liha osa suomalaista ruokakulttuuria

Neljä viidestä suomalaisesta pitää lihaa tärkeänä osana terveellistä ja monipuolista ruokavaliota. Sitä pidetään myös oleellisena osana ruokakulttuuriamme. Kaksi kolmesta suomalaisesta tarjoaa vierailleen mielellään liharuokaa, ja yli puolet syö ravintolassa mieluiten lihaa. Lähes puolet on sitä mieltä, että lihasta saa maukkaampaa ruokaa kuin muista raaka-aineista. Kaksi viidestä kokee, ettei jaksa ilman lihaa.

Lihan suosio suomalaisten keskuudessa näkyy myös kulutusluvuissa: lihankulutus on noussut noin 50 kilosta lähes 80 kiloon runsaan 40 vuoden aikana.

 

(KUVA: Pixabay.com)

(KUVA: Pixabay.com)

Syömisen ekologisuus nousussa

Ruoan tärkeimpiä ominaisuuksia suomalaisille ovat herkullisuuden jälkeen terveellisyys ja hinta, ja tämän jälkeen kotimaisuus ja aiempi käyttökokemus. Tuotannon luonnonmukaisuus, eläinten kasvatusolosuhteet ja lähiruoka ovat tärkeitä selvästi pienemmälle osalle, joskin näitä arvostavien osuudet ovat kasvaneet selvimmin vuodesta 2005 vuoteen 2011. Tulokset ovat Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuksesta, jossa selvitettiin kuluttajien näkemyksiä ruoan ostopäätöksistä ja tuotantotavoista.

 

Pakattuja elintarvikkeita vältetään

Pohjoismaisessa tutkimuksessa syömisen tavoista ja käytännöistä suomalaisista vastaajista lähes puolet ilmoitti välttävänsä ylenpalttisesti pakattuja elintarvikkeita. Paikallisesti tuotettuja elintarvikkeita osti vastaajista yli 40 %, ja jotakuinkin yhtä suuri osuus haluaisi ostaa. Noin neljäsosa vastaajista ilmoitti syövänsä vain kauden kasviksia. Luomutuotteiden ostajia oli saman verran.

Kestävän syömisen tavoissa naiset ovat aktiivisempia kuin miehet ja iäkkäät aktiivisempia kuin nuoret. Ympäristön kannalta kestävästi toimivat erityisesti ne, jotka myös syövät terveellisesti.

Lähiruoan suosiminen, jolloin ruoantuotannon perusta on omassa maassa, on Marja-Liisa Tapio-Biströmin mukaan suoraan yhteydessä kestävään ruoantuotantoon. Sitä edistäisi myös palaaminen juurille ruokavaliossa. Tällöin ruokavalion perusta olisi jokin hiilihydraattilähde ja kasvikset.

 

Lihankulutus ratkaisee ruoantuotannon riittävyyden

– Jotain on pahasti pielessä globaalissa ruokajärjestelmässä, kun samaan aikaan maapallolla 870 miljoonaa ihmistä näkee nälkää, ja 1,4 miljardia ihmistä on ylipainoisia, muistutti Tapio-Biström.

Maapallon peltoala riittäisi koko väestön ruokkimiseen, mutta tällä hetkellä maapallon pinta-alasta noin neljännes on laitumena tai rehuntuotannossa (ilmasto-opas.fi). Kasvisruoan tuottamiseen verrattuna liharuoan tuottaminen vaatii suuremman viljelypinta-alan.

 

Ympäristö hyötyy lihankulutuksen vähentämisestä

Ruoan ympäristövaikutuksista suurin osa syntyy lihantuotannosta. Erityisesti naudanlihan kulutuksen vähentämien pienentäisi hiilijalanjälkeä ja hillitsisi rehevöitymistä.

– Lihankulutus on avainasemassa, kun tarkastellaan ihmisen ja luonnon sopusointua, painotti Tapio-Biström.

Hän korosti myös, että tulevaisuudessa tarvitaan tervettä ruokajärjestelmää joka on ensinnäkin sitkeämpää ja joustavampaa, ja kestää siten esimerkiksi äärevät sääilmiöt. Toiseksi sen on oltava kestävämpää liittyen viljelytapoihin, resurssien käyttöön ja ilmastonmuutokseen. Tasa-arvoisuus on kolmas vaatimus, koska sekä ali- että liikaravitsemus tulevat kalliiksi yhteiskunnille.

Tapio-Biström muistutti, että ruoka on yksi ihmisen perusoikeuksista. Sen puute voi aiheuttaa katkeruutta, apatiaa, vihaa ja väkivaltaa.

(Ruokatieto – Katriina Ylönen)

Lähteet:

Esitykset seminaarissa Uudet ravitsemussuositukset käyttöön ruokapalveluissa

neuvotteleva virkamies Marja-Liisa Tapio-Biström

erikoistutkija Mari Niva Kuluttajatutkimuskeskus

Helsingin kannelmäkeläiset suojautuvat vaaran uhatessa omien taloyhtiöiden väestönsuojiin

Kuva: Pixabay.com

(KUVA: Pixabay.com)

Helsingin Kannelmäessä junaradan itäpuolella oleva asuinalue on pääasiassa 1960-luvulla rakennettua kerrostaloaluetta. Kannelmäen lähin yhteiskalliosuoja sijaitsee Maunulassa, osoitteessa Maunulanmäki 5. Vastaava palomestari Seppo Sihvonen Helsingin Pelastuslaitokselta kuitenkin muistuttaa, että hälytystilanteissa mahdollinen oman taloyhtiön väestönsuoja on ensisijainen suojautumispaikka. Kaupungilla liikuttaessa suojaudutaan yleisiin väestönsuojiin.

Greta Nikkilä Helsingin väestönsuojeluyhdistyksestä painottaa, että taloyhtiöiden hallitukset ovat vastuussa siitä, että yhtiössä on nimetty suojan hoitajat, joiden nimet löytyvät rappujen nimikylttien luota.

 

Hälytysäänestä eripuraa

Suojautumistarpeesta ilmoitetaan yleisellä hälytysmerkillä. Väestöhälyttimien testausaika on nykyään kuukauden ensimmäinen maanantai kello 12. Pohjois-Helsingissä on tunnetusti muutamia katvealueita, esimerkiksi juuri Kannelmäki ja Torpparinmäki, joilla väestöhälyttimien ääni ei kuulu. Pelastuslaitoksella tiedetään tilanne, kertoo Seppo Sihvonen, mutta tilanteeseen ei ole tulossa muutosta. Asukkaiden oletetaan tietävän yleisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta, milloin suojautumistarve saattaa olla ajankohtaista. Greta Nikkilä on eri mieltä.

”Äänen pitää kuulua! Jos hälytysmerkki ei kuulu, pitää ottaa yhteyttä viranomaisiin ja vaatia tilanteeseen korjaus.”

Greta Nikkilä muistuttaa vielä lopuksi ennakoimisen tärkeydestä:

”Ei saa tuudittautua ajatukseen, että nyt on rauha ja rakkaus, eikä tarvitse varautua. Tilanne voi muuttua milloin vain!”

 

Katriina Ylönen

Muotoilija Ilmari Tapiovaaran muistoraha lyöty

 

Ilmari Tapiovaaran juhlaraha lyöty (KUVA: Katriina Ylönen)

Ilmari Tapiovaaran juhlaraha lyöty (KUVA: Katriina Ylönen)

Suomen Rahapaja julkaisi 4.9. kymmenen ja 20 euron hopeiset juhlarahat suunnittelija ja muotoilija Ilmari Tapiovaaran juhlavuoden kunniaksi. Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta taitelijan syntymästä. Juhlarahan on suunnitellut muotoilija Harri Koskinen.

 

Tapiovaara vei muotoilua kehittyviin maihin

Ilmari Tapiovaara oli 1900-luvun merkittävimpiä suomalaisia suunnittelijoita. Hän syntyi sata vuotta sitten ja kuoli vuonna 1999. Hän oli muotoilija ja sisustussuunnittelija, jonka materiaaleja olivat muun muassa vaneri ja metalli. Tärkeintä tuotteissaan Ilmari Tapiovaaralle oli niiden käyttötarkoitus. Sisustusarkkitehtivaimonsa Annikki Tapiovaaran kanssa hän sisusti esimerkiksi Helsingin ylioppilaskunnan opiskelija-asuntolan. Ilmari Tapiovaara on saanut useita kotimaisia ja ulkomaisia palkintoja ja vuonna 1959 Pro Finlandia -mitalin. Ilmari Tapiovaaralla oli myös kaupallinen koulutus. Hän toimi opettajana ja oli mukana kehitysyhteistyössä.

Ilmari Tapiovaaran juhlarahan suunnitellut Harri Koskinen toivoo sen kertovan Tapiovaaran ammattitaidosta ja monialaisuudesta. Koskinen itse on yksi nykypolven merkittävimmistä muotoilijoista. Hän on suunnitellut muun muassa huonekaluja, valaisimia, astioita ja taidelasia. Hänen uniikkityönsä ovat olleet hyvin kysyttyjä. Hän on saanut useita palkintoja, muun muassa vuonna 2007 Pro Finlandia -mitalin.

 

Muistorahat opettavat Suomen historiaa

Julkaisupäivänä Rahapajan aulan näyttelyssä vantaalainen eläkeläinen Pertti Räisänen oli tarkastelemassa uutta juhlarahaa ja Ilmari Tapiovaaran elämästä kertovaa kirjaa. Räisänen on aiemminkin käynyt Rahapajan näyttelyissä. Kummilapsilleen hän on ostanut rahoja lahjaksi.

”Suomen historia tulee rahojen myötä tutuksi ulkomailla asuville nuorille.”

Itselleen hän keräilee erilaisia rahoja satunnaisesti. Ilmari Tapiovaaran juhlarahan hankintaa hän vielä harkitsee.

”Aika pelkistetty”, hän toteaa rahasta.

Kolikon toisella puolella on muotoilijan Mademoiselle-tuolin kuva, toisella puolella maapallon kartta muistuttamassa Tapiovaaran ulkomaan ajoista.

Erityisen vaikuttunut Räisänen oli Tapiovaaran sodanaikaisesta toiminnasta. Tuolloin muotoilija suunnitteli saatavilla olleiden niukkojen materiaalien asettamin rajoituksin.

”Silloin ei ollut aina nauloja tai työkaluja.”

 

Juhlarahat valtiovallan kunnianosoituksia

”Ilmari Tapiovaaran juhlaraha on kolmas hopeinen mitali, jonka Suomen Rahapaja on lyönyt tänä vuonna”, kertoi viestintä- ja markkinointisuunnittelija Katriina Holm Suomen Rahapajasta.

Valtiovarainministeriön asettama juhlarahalautakunta ehdottaa, ja ministeriö päättää, kenestä tai mistä aiheista mitalit tehdään. Juhlarahat ovat suomalaisia arvoja edustavia symboleja ja valtiovallan virallisia kunnianosoituksia eri tavoin ansioituneille suomalaisille. Aikaisemmat rahat tänä vuonna lyötiin taiteilija Tove Janssonin sekä suomalaisen lukutaidon kunniaksi.

Katriina Ylönen