Kirkasta ja sumeaa syntyy Adoben Illustraattorilla
Väriä ja väritöntä
Hiipuuko proteiinivillitys? Epäilys proteiinirikastettuja elintarvikkeita kohtaan herännyt
Pähkinöistä saa kasviproteiinin ohella hyviä pehmeitä rasvoja (KUVA: Katriina Ylönen)
Kun kiihkein innostus vähähiilihydraattiseen runsaasti rasvaa sisältävään ruokavalioon laantui, kansa villiintyi proteiinista. Moni tietää nykyään, että proteiinia tulee saada riittävästi, jotta lihakset palautuvat rasituksesta ja paino pysyy hallinnassa. Ja elintarvikeala huomasi oivan markkinaraon. Kun jo luonnostaan kohtuullisen paljon proteiinia sisältävään rahkaan lisätään proteiinia, päästään mainostamaan, että purkillisesta rahkaa saa 20 grammaa proteiinia.
Epäilys herää
Viime aikojen nettikeskusteluissa on herätetty epäilys proteiinituotteiden terveellisyydestä, ei kuitenkaan niiden sisältämän proteiinin, vaan sokerin ja makeutusaineiden vuoksi. Noussut huoli on alkanut näkyä kaupoissa tuotteiden menekissä.
– Proteiinia sisältäviä rahkoja myydään edelleen kovaa tahtia, mutta maustettujen rahkojen suosio on kääntynyt laskuun, raportoi Länsiväylä 19.11.2014.
Länsiväylän uutisen mukaan proteiinituotteisiin panostavalla Valiolla ei ole noteerattu maustettujen rahkojen menekin vähentymistä. Maustamattomien tuotteiden menekki on kyllä kasvanut.
Proteiinirikastetuissa tuotteissa epäilyttävät sokeri ja makeutusaineet (KUVA: Katriina Ylönen)
”Tavallinen kansalainen ei proteiinirikastettuja tuotteita tarvitse”
Ravitsemusasiantuntijat eivät ole huolissaan, vaikka proteiinirikastettujen tuotteiden kulutus laskisi. Helsingin Sanomien haastattelussa 7.11.2014 ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm Helsingin yliopistosta toteaa koko proteiinibuumin järjettömäksi ja jatkaa, että suomalaisten proteiininsaanti on aivan riittävää ilman erityistuotteitakin.
– Proteiinin osuus suomalaisten energiansaannista on nyt 17 ja 18 prosentin välillä. Suositus on 10–20 prosenttia. Lisättyä proteiinia sisältäviä tuotteita käyttävillä osuus nousee ehkä 22 prosenttiin. (HS 7.11.2014)
Nuorelle proteiinituotteista ei hyötyä muttei haittaakaan
Professori Fogelholm ei usko, että proteiinirikastettujen tuotteiden käytöstä olisi nuorelle hyötyä.
– Meidän ruokavaliossa ei kyllä tule sellaista tilannetta, hän toteaa Kaupunkikanavan haastattelussa 14.11.2014.
Mutta vaikka yleisesti ottaen proteiinirikastetut tuotteet ovat Fogelholmin mukaan turhia, niiden käyttö tuskin on haitallistakaan, jos ei kärsi munuaisvaivoista.
– Ei kukaan yksistään niitä syömällä niin kauhean paljoa proteiinia saa.
Tuotteiden hyödyllisyys tai haitallisuus riippuu siitäkin, mitä niillä korvataan; syödäänkö proteiinipatukka suklaapatukan vai banaanin sijaan.
– Eihän se, jos se korvaa jotakin huonoa, ole ongelma, toteaa Fogelholm.
– Mutta silloin, kun proteiinin saanti alkaa mennä yli 25 energiaprosentin, ei tiedetä, onko se haitatonta, hän varoittelee.
– Silloinkin kun puhutaan kilpatason voimaurheilusta, kyse on enemmän proteiininsaannin ajoituksesta, jatkaa Fogelholm.
Parhaimman hyödyn saa, kun nauttii proteiinipitoisen välipalan tai aterian välittömästi harjoittelun jälkeen.
Opiskelijoille proteiinipitoinen ruoka maittaa
Opiskelijoille tehty gallup osoittaa, että ruoan proteiinipitoisuuteen kiinnitetään huomiota, ja myös proteiinirikastetut tuotteet kuuluvat ruokavalioon ainakin osalla. Gallupissa kysyttiin:
- Kiinnitätkö huomiota ruokasi proteiinipitoisuuteen?
- Miksi?
- Mitä mieltä olet proteiinirikastetuista elintarvikkeista kuten rahkoista ja patukoista?
-
- Jan, 41 1. Todellakin. 2. Sen takia, kun olen vähähiilarisella eli melkeinpä protskua vedän. 3. Ihan ok.
-
- Tiina, 20: 1. Kyllä. 2. On tärkeä saada tarpeeksi proteiinia varsinkin, jos liikkuu paljon. 3. Ihan jees, mutta täytyy sanoa, että tän asian kanssa on ehkä menty vähän överiksi. Ongelma on, jos saa sitä liikaa. Siitä on ehkä tullut liian suuri hittijuttu.
-
- Veli-Matti, 21: 1. Kyllä toisinaan. 2. Kun syö protskuu, se syö kehosta rasvaa eikä tarvi liikkuakaan niin paljoa. Ja lihakset pysyy jossain voimissa. 3. Keinotekoiset valmisteet ovat liian makeita ja niissä on paljon lisäaineita. Luonnolliset proteiinit ovat hyviä, niin kuin pähkinät, maitorahkat ja raejuustot.
-
- Erik, 21: 1. Erittäin paljon. 2. Koska käyn sännöllisesti punttisalilla, 5-6 kertaa viikossa, ja otan treenauksen tosissaan. 3. Käytän niitä itse tosi paljon. Ne on hyviä nopeita välipaloja. En jaksa liikaa miettiä niitä lisäaineita.
-
- Elina, 26: 1. Kyllä. 2. Koska on tärkeä saada proteiinia, syödä lihaa – pysyy kroppa ja lihakset kunnossa. 3. Ne ei ole ihan niin terveellisiä kuin perusproteiinit – ne on jalostetumpia. En oikein pidä niistä.
-
- Essi, 22: 1. Kyllä pyrin. 2. On terveellistä syödä proteiinia, lihasmassa kasvaa. 3. Kyllä mä niitäkin syön. En tiedä, onko se kauhean terveellistä.
Moni pitää luonnollisia ruokia parempina proteiinilähteinä (KUVA: Katriina Ylönen)
Päivän proteiinit tavallisesta ruoasta
60-kiloinen saa riittävän päivän proteiiniannoksen, 60 g, esimerkiksi seuraavista ruoista:
Lautasellinen kaurapuuroa (sisältää 5 g proteiinia) + 4 dl rasvatonta maitoa (14 g) + 60 g broilerfilettä (18 g) + 150 g tummaa riisiä (4 g) + 4 viipaletta ruisleipää (9 g) + 55 g raejuustoa (10 g) = 60 g proteiinia.
Katriina Ylönen
Linkit:
http://www.lansivayla.fi/artikkeli/250397-sokerikammo-jyllaa-mausterahkat-jaavat-nyt-hyllyihin
Valoa pimeyden masentamalle mielelle: D-vitamiini ei tehoa kaamosmasennukseen
Jos syksyn tullen päivän lyhetessä lihoo, ja yöunet pitenevät, kyseessä saattaa olla kaamosmasennus. Sen hoidoksi tarvitaan valoa.
Kaamosmasennus nukuttaa ja lihottaa (KUVA: Katriina Ylönen)
Vuoden pimein vuodenaika on käsillä. Pilvisellä säällä ulkona on keskipäivälläkin vähemmän valoa kuin sisällä. Moni tuntee vetämättömyyden hiipivän olemukseensa ja epäilee kaamosmasennusta. Helpotusta etsitään kirkasvalolampuista, korvavempaimista, etelänmatkoista ja vitamiinipurkeista. Viime aikoina lähes kaikkivoipaisen maineen saavuttanut D-vitamiini on kiinnostanut myös kaamosmasennustutkijoita.
Kaamosmasennuksen hoito on kirkasvaloa (KUVA: Katriina Ylönen)
D-vitamiini ei tehoa kaamosmasennukseen
– Kaamosmasennuksen tämänhetkinen hoito on pimeydestä valoon, toteaa professori Timo Partonen Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
Vaikka D-vitamiinia on tutkimuksissa annettu niin jättikokoisina kerta-annoksina kuin päivittäin pienempiä määriä, kirkasvalohoidon kera ja ilman, tulokset ovat olleet laihoja. Kaamosmasennusoireet eivät ole hävinneet.
– Ajatus D-vitamiinista kaamosmasennuksen helpottajana olisi haluttava, mutta ennenaikainen, painottaa professori Partonen.
Omatoimisen kirkasvalohoidon ohjeistukseksi hän antaa 2500 – 10000 luksin valoa 15 – 60 minuuttia kerrallaan aamulla kello viiden ja kymmenen välillä säännöllisesti vähintään viitenä päivänä viikossa.
– Hoidon ajoitus on tärkeää! Keskipäivällä tehty ulkoilulenkki ei enää tehoa, muistuttaa Partonen ajankohdan tärkeydestä.
Kaamosmasentunut nukkuu ja lihoo
Kaamosmasennuksen yleisimpiä ja tyypillisimpiä oireita ovat liikaunisuus, lihominen ja makean nälkä iltapäivän tai illan aikana. Näistä oireita kärsii noin kolme neljästä kaamosmasentuneesta.
– Aikuisväestössä kaamosmasennuksesta kärsii hiukan alle yksi prosentti suomalaisista, kertoo professori Partonen Terveys 2011 -tutkimuksen tuloksista.
– Tietoja kaamosmasennuksen yleisyydestä suomalaisilla 18 – 29 -vuotiailla nuorilla voidaan odottaa julkaistavaksi ehkä ensi keväänä, lupailee Partonen.
Makean nälkä kasvaa kaamosmasennuksessa (KUVA: Katriina Ylönen)
Kaamosmasennus katoaa kesällä, varsinainen masennus ei
Kaamosmasennukselle on tyypillistä, että oireet katoavat kesällä ja palaavat taas syksyllä.
Jos masennusoireena on tarmottomuutta, surullisuutta, eristäytymistä, ärtyneisyyttä ja itsetuhoisuutta, kyseessä ovat varsinaisen masennuksen oireet. Jos oireilua on jatkuvasti lähes joka päivä ja se alkaa näkyä siinä, mitä saa aikaan vapaa-ajalla, työssä tai koulussa, on kyse vakavista oireista eikä kahta viikkoa pidempää kannata jäädä omiin oloihinsa.
– Masennuksen oireet saattavat jäädä läheisiltä peittoon ja itse parhaiten oivaltaa, mistä saataisi olla kysymys, painottaa Partonen.
– Jos siis mieliala on muuttunut niistä ajoista, kun on voinut hyvin, ja jos mielenkiinnon tai mielihyvän kokeminen katoaa, on hyvä käydä kysymässä, onko hoidon tarvetta, ja mitä hoito olisi, kehottaa Partonen.
Katriina Ylönen
Työpäivän tauotus palauttaa kehon ja mielen vireen: Lyhyetkin tauot tehokkaita
Keho ja mieli jaksavat, kun ne saavat välillä palautua (KUVA: Katriina Ylönen)
Viime aikoina on uutisoitu, että runsas pitkäkestoinen istuminen on lähes tupakoinnin veroinen vaaratekijä terveydelle. Hyvä uutinen sen sijaan on, että jo pienikin liikunta ja lyhyet tauot ovat hyväksi keholle ja mielelle.
Liikkumaton elimistö ”nukahtaa”
– Istuminen on tunti tunnilta haitallisempaa. Inaktiivisuus on viesti keholle, että lihakset eivät tarvitse enää ravintoaineita energian tuottoon. Verenkierrosta rasvoja lihassolujen energiaksi imuroivan entsyymin aktiivisuus alkaa laskea, ja sokerien ja rasvojen käyttöä säätelevien geenien aktiivisuus heiketä. Tästä seuraa, että rasvaa jää verenkiertoon ja se alkaa varastoitua rasvakudokseen. Keho siirtyy hiljalleen varastointitilaan. Lopputuloksena elimistön rasva- ja sokeriaineenvaihdunta häiriintyy, kertoo terveysliikunnan asiantuntija, terveystieteiden maisteri Joni Listola liikkumattomuuden haitoista.
Pienetkin tauot istumisputkien välissä ovat tärkeitä
– Tuolilta nouseminen ja vähäinenkin aktiivisuus viestittää elimistölle, että täällä ollaan hereillä, selittää Listola.
Vähintään puolen tunnin välein on hyvä liikuttaa itseään. Esimerkiksi puhelut voi hoitaa seisten.
– Itsensä kannattaa motivoida liikkeeseen muistuttamalla, että liikkuessaan ihminen on luovempi, Listola lisää.
Myös mielen akut on ladattava
Työ- tai opiskelupäivän aikainen tauotus ja liikkuminen on kehon lisäksi tärkeää mielelle. Tietotyön lisääntyminen ja teknologian kehittyminen ovat tehneet mahdolliseksi työn tekemisen missä ja milloin tahansa. Aina avoin yhteiskunta ja tekemisen vauhdin kasvu lisäävät yksilöön kohdistuvia vaatimuksia.
– Vaarana on liiallinen tekeminen, ja kyky asettaa rajat työlle korostuu, painottaa professori Ulla Kinnunen Tampereen yliopiston yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksiköstä.
Paineiden kasvaessa korostuu myös palautumisen tärkeys erilaisista kuormittavista tekijöistä.
– Vaativaan työhön toki kuuluu, että kuormitutaan, mutta palautumisen tulisi olla yhtä luonnollista, muistuttaa Kinnunen.
Palautuminen tapahtuu sekä fyysisellä että mielen tasolla. Fyysistä palautumista voidaan mitata stressihormonitasoilla sekä sykkeen ja verenpaineen avulla. Mieli puolestaan on palautunut, kun ihminen kokee itsensä riittävän levänneeksi ja kykeneväksi jatkamaan työtään.
Anna aivoillesi sekunnin tauko
Palautumiselle tulisi varata aikaa, ei vain työpäivän jälkeen, vaan myös sen aikana. Kahvi- ja lounastauot tarjoavat yhden mahdollisuuden työpäivän aikaiseen palautumiseen. Rentouttava tekeminen lounastauon aikana edistää hyvinvointia työpäivän jälkeen.
– Nykytiedon mukaan myös lyhyillä niin sanotuilla mini- ja mikrotauoilla työn aikana on merkitystä energisyyden ylläpidossa, kertoo Kinnunen.
Mikrotauot ovat muutamasta sekunnista muutamaan minuuttiin kestäviä taukoja, joiden aikana vaikka katsotaan ulos ikkunasta, juodaan kahvia tai tehdään seuraavien tehtävien työlista.
Kahvitauko palauttaa työvirettä (KUVA: Katriina Ylönen)
Kuuntele itseäsi – tee tauolla sitä mikä tuo iloa
Ideaalisena pidetään sitä, että tauon voisi pitää sillä hetkellä, kun tuntee väsymystä. Toisaalta taukoa ei tarvitse välttämättä pitää, jos siltä tuntuu.
– Pakkotauko voi keskeyttää hyvän imun mieluisassa työssä ja vähentää energisyyttä, varoittelee Kinnunen.
Tärkeää on myös, että tauon aikaisen tekemisen saa päättää itse. Silloin se tuottaa mielihyvää ja iloa. Esimerkiksi sosiaaliset aktiviteetit tauon aikana voivat edistää hyvinvointia, jos ne ovat oma valinta.
Vapaalle hyvällä omallatunnolla
Opiskelijaelämään kuuluu monenlaista: osallistumista opetukseen, harjoitustöitä, lukemista, harrastamista ja sosiaalista kanssakäymistä. Opiskelijaelämässä voi olla ongelmana, milloin vapaa-aika alkaa.
– Opiskelijan pitää olla jämäkkä itseään kohtaan, että asettaa jotkin rajat itselleen – minkä verran opiskelee ja milloin pääsee vapaalle, kun aina riittäisi luettavaa, painottaa Kinnunen.
Katriina Ylönen
Päätoimittaja Antti Vuorenrinne Demokraatti-lehdestä ”Painetuista puoluelehdistä olemme suurin, perinteikkäin ja kaunein”
Sosiaalidemokraattisen puolueen pää-äänenkannattajan Demokraatin ilmestyminen vähenee neljään kertaan viikossa vuonna 2015, kun valtion viestintätuki laskee. Tällä hetkellä puolet lehden tuloista tulee valtion viestintätuesta, loput tilausmaksuista ja ilmoituksista.
Demokraatin historia ulottuu vuoteen 1895, jolloin lehti perustettiin nimellä Työmies. Nyt lehdellä on 21 000 lukijaa, ja sen levikki on 11 743 kappaletta.
”Lukijoitamme ovat lehden edustaman puolueen jäsenet, ammattiyhdistysjäsenet sekä vaikuttajat, jotka haluavat tietää, mitä SDP:ssä ajatellaan”, kertoo päätoimittaja Vuorenrinne.
”Vaikka lehti on puoluelehti, noudatamme journalismin periaatteita ja tuomme jutuissa esille erilaisia näkökulmia”, hän painottaa.
Painetun lehden lisäksi luettavaa tarjotaan demari.fi:ssä. Lehtiluukku.fi:stä löytyy printtiversion maksullinen näköislehti.
”Printtiä lukevat yli 50-vuotiaat, nuoremmat suosivat verkkolehteä”, tietää toimituspäällikkö Heikki Sihto.
Lehden sisällössä kolmijako politiikka, kulttuuri ja ihmiset
Lehteä tekee vajaat parikymmentä ihmistä, joista nuorimmat ovat kolmekymppisiä, enemmistönä ovat viisikymppiset. Lehdellä on avustajia ulkomailla sekä kirjeenvaihtajat Britanniassa, Ranskassa ja Saksassa. Lehden omaa pientä kulttuuritoimitusta vahvistaa laaja avustajajoukko, koska aihe koetaan yhdeksi lehden vahvuusalueeksi.
Lehden tekeminen parhaimmillaan tiimityötä
Uuden, oman, erilaisen näkökulman löytäminen juttuihin askarruttaa usein toimituspäällikkö Heikki Sihtoa.
”Ideoiminen on kaikkein vaikeinta!”
”Tärkeimmät elementit jutuissa ovat otsikko, alkuteksti ja kuvitus”, kertaavat toimituspäällikkö Sihto ja uutispäällikkö Sari Saloranta yhdestä suusta.
”Jos otsikko on huono, juttu jää lukematta”, painottaa toimituspäällikkö.
Lehden ulkoasu koetaan tärkeäksi ja siihen halutaan panostaa.
Taittaja Nora Vilva hehkuttaa toimittajan ja taittajan yhteistyötä juttujen kuvituksessa.
”Ihanteellista on, jos toimittaja miettii kuvitusta ja tulee jo etukäteen puhumaan taittajan kanssa.”
Kiittävää palautetta Demokraatti saa etenkin kulttuuriosiostaan sekä elämyksellisistä ihmislähtöisistä jutuista.
Tämä juttu on mediavierailuviikon satoa.
Katriina Ylönen
Pääkaupunkiseudun paikallislehdet kasvattavat suosiotaan ”Koska elämä eletään paikallisesti”, tietää päätoimittaja Risto Hietanen
Pääkaupunkiseudun ilmaisilla paikallislehdillä menee hyvin. Kansallisen mediatutkimuksen mukaan esimerkiksi Helsingin Uutisten levikki kasvoi 15 prosenttia vuosina 2013 – 2014. Ylpeitä paikallislehdissä ollaan Helsingin Sanomien lukijamäärät ylittävistä luvuista. Vantaan Sanomien lukijamäärä on 10 prosenttiyksikköä edellä Helsingin Sanomien tilaajamäärästä, joka on 27 prosenttia vantaalaisista.
”Valitukset saapumatta jääneistä lehdistä kertovat, että paikallislehtiä myös luetaan”, kertoo Minna Airamaa, espoolaisten Länsiväylän uutispäällikkö.
Paikallislehtien haasteena etenkin Helsingissä on, kuinka saada lehdet lukijoille. Monen kerrostalon alaovi on nykyään läpi vuorokauden lukossa. Uutena jakelukanavana lehteä löytyy kauppakeskusten lehtitelineistä.
Tabloid-kokoon siirtymisen myötä paikallislehtien mainosmyynti on lähtenyt nousuun ja kattaa 95 prosenttia lehtien tuloista.
”Vaikka verkkolehdet kasvattavat suosiotaan, mainokset halutaan lukea printistä”, tietää Airamaa.
”Jakelutavat muuttuvat, mutta journalismi säilyy”
”Maailman jäsentämisen tarve ei tule häviämään”, pohdiskelee paikallislehtien päätoimittaja Risto Hietanen journalismin tulevaisuutta.
”On kuitenkin osattava tehdä sellaista journalismia, joka ylittää ihmisten kiinnostuksen verrattuna muihin mielenkiinnonkohteisiin”, hän painottaa.
Lehdetkin siis joutuvat kilpailemaan ihmisten ajasta.
”Elämä eletään paikallisesti, mihin paikallislehdet voivat tarjota elämyksiä, hyötytietoa ja lähialueen ilmoitukset”, laskeskelee Hietanen paikallislehtien vahvuuksia.
”Paikallislehtien uutisjutut on kuitenkin tehtävä logistiikan hitauden vuoksi etunojalla”, hän jatkaa.
”Vaikka kestää kaksi päivää ennen kuin uunituore lehti on lukijoilla, uutiset eivät saa olla vanhoja”, hän painottaa.
Hyvä kuva saa aikaan uutisen
Pääkaupunkiseudun kolmella paikallislehdellä on yhteistoimitus, jossa työskentelee vakituisesti vajaat 30 henkilöä. Heistä yksi on valokuvaaja. Toimittajia löytyy ikähaitarin laidasta laitaan, sekä miehiä että naisia, jotta juttuja syntyy niin ikään joka lukijalle ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Valokuvat ovat tärkeä osa paikallislehtien tarjontaa.
”Jutun aihe syntyy usein kuvan kautta. Hyvä kuva saa aikaan uutisen”, kertoo Airamaa juttujen ideoimisesta ja syntyprosessista.
Esimerkin hän kertoo vikellysjutusta, jossa haastateltava tyttö oli espoolainen, mutta vikellystä – rytmistä voimistelua muistuttavaa taiturointia laukkaavan hevosen selässä – käytiin kuvaamassa hevosen kotipaikkakunnalla Sipoossa.
Tämä juttu on mediavierailuviikon satoa.
Katriina Ylönen
Kansan Uutisten toimituspäällikkö Kai Hirvasnoro: ”Puoluelehdistä me liikumme selvimmin journalismi edellä”
Kerran viikossa perjantaisin ilmestyvän Kansan Uutisten Viikkolehden levikki on noin 10 000 kappaletta. Lehden journalistisesta tasosta kertoo se, että vain 60 % lehden lukijoista ilmoittaa kannattavansa lehden edustamaa puoluetta, Vasemmistoliittoa. Lehti ei tule puolueen jäsenille jäsenetuna, mutta sen tilaa puolet jäsenistä.
”Lehteämme pidetään hyvänä kulttuurilehtenä”, kertoo lehden toimitusjohtaja Pirjo Virtaintorppa lehden saamasta palautteesta.
Lehdellä on kolme painoaluetta: kotimaa, kulttuuri ja ulkomaat
Toimituspäällikkö Hirvasnoro kertoo, että lehden päivittäiset 10-25 uutisjuttua tehdään pienellä omalla porukalla ja hyvällä avustajakaartilla. Lehdellä on 5 toimittajaa, joista yksi on perehtynyt ulkomaan asioihin.
”Ulkomaat on meidän ylpeydenaihe”, kehui toimituspäällikkö.
”Ulkomaan toimittajamme on todellinen aarre ja knoppitiedon osaaja”, jatkoi toimitusjohtaja alaisensa hehkuttamista.
The Guardian -lehden yksinoikeudellisesta yhteistyöstä Suomessa ollaan lehdessä myös hyvin ylpeitä.
Lehden kulttuurijutuissa painottuvat etenkin kirjallisuus- ja elokuva-aiheet. Omaa valokuvaajaa lehdellä ei enää ole. Kuvituksessa turvaudutaan yhteistyöhön kahden freelancer -valokuvaajan kanssa.
Paperilehden ohella Kansan Uutisilla on verkkolehti.
Puoluesidonnaisuus näkyy kolumneissa
Kansanuutisten verkkolehdessä on paljon kolumneja, joista yhtä kirjoittaa putkimies Turun telakalta, toista toimituspäällikön sanoin ”Suomen paras jalkapallokolumnisti”.
”Niin puoluelehti kuin Kansan Uutiset onkin, lehden sisältöön puolue ei ole puuttunut sitten 1980 -luvun lopun”, vakuutti toimituspäällikkö.
Puoluelehtien tulevaisuudesta toimitusjohtajalla ja toimituspäälliköllä oli eri näkemys.
”Olen täysin vakuuttunut, että erikoispaperilehdillä on tulevaisuus”, totesi toimitusjohtaja Virtaintorppa.
”Toki lehden levikin pieneneminen on odotettavissa”, hän tunnusti.
Toimituspäällikkö Hirvasnoro sen sijaan oli sitä mieltä, että puoluelehdet tulevat katoamaan, koska tilaajakunnat ovat niin pieniä.
Ainakin vielä Kansan Uutiset tarjoaa lukijoilleen myös uusia palveluja. Lehden kirjakaupasta voi ostaa pienempien kustantajien kirjoja. Palvelu toimii verkossa, mutta myös nettiä käyttämättömiä pienempien paikkakuntien asukkaita maakunnissa palvellaan: lehdestä löytyy kuponkeja kirjojen ostamiseen.
Tämä juttu on mediavierailuviikon satoa.
Katriina Ylönen
Terveysliikunnan asiantuntija ja personal trainer Joni Listola: ”Saattaa olla, että palo syttyy vielä, ja perehdyn johonkin erityisalueeseen”
Terveysliikunnan asiantuntija, personal trainer ja yrittäjä, Joni Listola, 34 vuotta, leikkii lastensa, 3-vuotiaan Emilian ja 6-kuukautisen Matiaksen kanssa lauttasaarelaisessa puistossa. On torstaiaamupäivä ja isällä on aikaa seurata lastensa puuhia. Jonin vaimo, fysioterapeutti Johanna, 31, on muutaman tunnin vapaalla.
”Kyllä nyt elämässä on parasta perhe-elämä – se, että saa seurata lasten kasvamista – ja toisena se, että voi tehdä omalla alallaan juuri sellaista työtä, mitä haluaa”, toteaa Joni.
”Yrittäjyys antaa palkkatyötä paremmat mahdollisuudet säätää omat aikataulunsa niin, että lasten kanssa olemiseen jää aikaa välillä myös päivisin”, hän lisää.
Työkseen tällä hetkellä hän kouluttaa liikunta-alan ammattilaisia, tuottaa kirjallista sisältöä ja valmentaa yksityisiä ja yritysasiakkaita.
Yrittäjänä jää paremmin aikaa olla lasten kanssa. (KUVA: Johanna Listola)
Liikuntatieteitä ja personal trainer -koulutus Yhdysvalloissa
Lukion jälkeen 2000-luvun alussa Jonille avautui mahdollisuus lähteä Yhdysvaltoihin. Urheilemisen ohella hän vietti useamman vuoden liikuntatieteiden opintojen parissa ja suoritti personal trainer -lisenssin. Kotimaahan palattuaan Jonilla oli mielessään vahvat yrittäjävisiot. Hän halusi tuoda Amerikasta saamiaan ideoita Suomeen, missä personal trainer -toiminta oli nousussa.
Aloittelevan yrittäjän sudenkuopat
Ensimmäinen yrittäjyyskokeilu ei kuitenkaan lähtenyt lentoon. Harjoitusohjelmien suunnittelemisella ja treenien ohjaamisella ei elättänyt itseään.
”Siinä tuli varmaan tehtyä kaikki aloittelevan yrittäjän perusvirheet. Oman asiakaskunnan laajuus tuli yliarvioitua ja sen myötä erilaiset maksut nousivat kohtuuttoman isoiksi”, miettii Joni taannoisen yrittäjyyden sudenkuoppia.
”Markkinointikaan ei ehkä ollut vielä tuolloin oikein hallussa itsellä”, hän tunnustaa.
Tuon kokeilun jälkeen Joni oli palkollisena muutaman vuoden tehden personal trainerin töitä.
Tiedonjano sai jatkamaan opintoja – liikuntalääketieteen maisteriksi Kuopiosta
Liikunnan parissa eläessään ja treenejä ohjatessaan Jonin lisätiedon nälkä kasvoi. Aluksi hän suoritti liikuntalääketieteen opintoja avoimessa yliopistossa. Lopulta opiskelu vei mukanaan, ja hän suoritti töiden ohessa koko terveystieteiden maisterin tutkinnon liikuntalääketieteestä. Haastavan lisäjuonteensa kuvioon toi se, että opiskelupaikka oli Kuopio, ja koti ja työ olivat Helsingissä.
”Onneksi nykyään voi suorittaa aika paljon opintoja myös verkossa”, kehuu Joni nykyaikaisia opiskelupalveluja.
Työnkuva laajenee ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon
Vuoden 2007 kesästä lähtien, kokemuksen kartuttua taas lisää, Joni teki muutaman vuoden töitä liikunta-alan yrittäjänä, kunnes tarjoutui mahdollisuus työskentelyyn yrityksessä, jossa hän pääsi laajemmin käyttämän liikuntalääketieteen osaamistaan. Joni oli mukana luomassa Suomen ensimmäistä ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panostavaa medical spata. Työnkuva laajeni treeniohjauksista ja kuntotestauksista syvemmälle terveysliikunnan maailmaan. Vaativien asiakkaiden henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi työnkuvaan kuuluivat muun muassa esitykset asiakastilaisuuksissa sekä kirjallisen materiaalin tuotto yrityksen nettisivuille.
Terveysliikunta on Jonin ominta osaamisaluetta. (KUVA: Pixabay.com)
Perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamista
Elämä kulki tuolloin myös siihen tahtiin, että perheen perustaminen oli ajankohtaista. Ensimmäinen lapsi Emilia syntyi vuonna 2011.
”Ei se mikään helppo yhtälö ollut – perheen, työn ja opiskelun yhteensovittaminen – mutta on se kyllä paljon antanut, vaikka vaatikin panostamista”, toteaa Joni tuosta ajasta.
”Lopputyötä kotona kirjoittaessa saattoi onneksi osallistua lasten hoitamiseen ja opiskella isän roolia, kun palkkatyötä oli taas tuolloin vähän vähemmän”, muistelee Joni.
”Opiskelu on joka tapauksessa antanut ammatillista uskottavuutta ja itsevarmuutta melko kirjavalla alalla, jolla riittää eritasoisilla taustatiedoilla varustettuja yrittäjiä”, miettii Joni.
Yrittäjän työ on itsensä näköistä
Jonilla on kokemusta sekä palkkatyöstä että yrittäjyydestä. Kummassakin hän näkee omat hyvät puolensa.
”Kun on palkollisena 50 hengen yrityksessä, on vahvemmilla ollessaan pankinjohtajan puheilla neuvottelemassa asuntolainasta”, naurahtaa Joni.
Yrittäjyyden isoimpiin etuihin Joni lukee vapauden vaikuttaa omaan työhönsä ja sen aikatauluihin.
”Yrittäjänä saat päättää kaikesta itse, aina työvaatetuksesta markkinointistrategioihin”, listaa Joni itsellisen toiminnan hyviä puolia.
”Ehkä yrittäjänä onnistumisen kokemukset ovat myös vahvempia”, hän miettii.
”Kun on itse tehnyt kaiken alusta loppuun, onnistuminen on kuin tekisi pelissä maalin.”
Katriina Ylönen
Maukasta ruokaa rakkaudella: Opistoruokailu laajentaa ”ruokapääomaa”
Katosta riippuvat paperiset porkkanat, punajuuret ja kurkut pyörivät hiljaa aamuhämärässä ruokasalissa. Laajasalon opiston ruokalassa vietetään syksyistä kekriviikkoa. Keittiön puolelta leviää saliin mausteinen tuoksu. Kattiloissa liedellä porisee neljä versiota tuliseksi luvatusta choritzo-makkara-tomaattikeitosta. Marita Savioja, Eeva-Liisa Tiensuu ja Teija Soikkeli – opiston emäntä ja kokit – ovat tulleet töihin puolen tunnin välein aamuseitsemästä lähtien. Yhteentoista mennessä kaikki on valmista. Silloin salin valtaa äänekäs opiskelijalauma kurnivine vatsoineen.
Tulinen chorizo-makkara-tomaattikeitto
(KUVA: Katriina Ylönen)
Ruokatarjonnan ratkaisevat suositukset, säädökset, resurssit ja sesonki
”Opistoruokailua ohjaavat kouluruokailusäädökset, omavalvontaohjeet sekä valtakunnalliset ravitsemussuositukset”, kertoo emäntä Marita.
Nämä kaikki keittiöhenkilökunnan pitää pitää mielessä ruokaa suunnitellessaan ja valmistaessaan. Hinta – laatu -suhde on pyrittävä pitämään oikeana, ja kotimaisia ja sesonginmukaisia raaka-aineita suosittava mahdollisuuksien mukaan.
”Ravitsemussuositukset näkyvät jo ruokalistan suunnittelussa”, selittää Marita.
Proteiinirikkaan liharuoan kanssa tarjotaan kevyempää marjajälkiruokaa. Jos taas pääruoka sisältää vähemmän proteiinia, jälkiruoka valmistetaan esimerkiksi rahkasta. Ruokien suolapitoisuus pidetään kohtuudessa suolamittarin avulla. Riittävää kuidun saantia varmistaa monipuolinen täysjyväinen leipävalikoima. Käyttämällä kasvisrasvoja ruoasta saadaan suositusten mukaisesti pehmeää rasvaa.
”Myös jokaisen erityisruokavalioannoksen tulee täyttää ravitsemussuositusten vaateet. Esimerkiksi proteiinia tulee olla kasvisruoassakin riittävästi”, muistuttaa Marita.
Tämänaamuiset neljä eri keittovaihtoehtoa ovat erityisruokavaliota tarvitseville. Tarpeesta on toimitettu keittiöön lääkärintodistus. Kasviruoka on yleisin erityisruokavalio. Vehnää keliakian tai muun sietämättömyyden vuoksi karttavien määrä on ylittänyt viime vuosina laktoosi-intoleranttien määrän. Useille ruoka-aineille allergisten joukko on niin ikään kasvanut.
”Erityisruokavalioiden osuus on jopa viidesosa kaikista, kun mukaan lasketaan kasvissyöjät”, laskeskelee emäntä.
Laajasalon opiston emäntä Marita Savioja
(KUVA: Katriina Ylönen)
”Yllätyksellisyys on kiva asia ruokailussa”
Opiston keittiössä ruoka valmistetaan pääsääntöisesti itse.
”Näperreltäviin ruokiin kuten kaalikääryleisiin ei ole kapasiteettia eikä aikaa”, toteaa emäntä.
Sämpylöitä leivotaan keittopäivinä. Jos uunikapasiteetti riittäisi, leipää ja pullaa leivottaisiin enemmän itse.
Opiston keittiössä ei ole kiertävää ruokalistaa, vaikka sellaista on joskus yritettykin laatia.
”Kiertävä ruokalista on tylsä”, naurahtaa emäntä Marita.
Keittiöväen kokeilunhalulle asettaa raamit palaute opiskelijoilta – perusruoka on kuitenkin kaikkein suosituinta. Ajoittain tehtävät ruokagallupit vahvistavat tämän. Silti emännän taka-ajatus on vaivihkaa laajentaa opiskelijoiden ruokapääomaa yhdistelemällä ruoka-aineita tututusta poikkeavasti.
”Minä haluan vähän erilaisen säväyksen ruokaan. Makaronilaatikko voidaan tehdä meetvurstista”, antaa Marita vinkin.
Opiskelijoilta tuleva palaute on pääsääntöisesti myönteistä, muttei kovin yksilöityä. Täsmällisempi palaute olisikin tervetullutta. Keittiöhenkilökunnasta olisi kiva tietää, mikä oli hyvää, maku, vai asettelu vai jokin muu.
Erityisen paljon naisten mieltä on lämmittänyt nimettömäksi jääneen oppilaan kirjallinen kiitos maukkaasta monipuolisesta ruoasta ja iloisesta ystävällisestä henkilökunnasta.
Laajasalon opiston kokki Teija Soikkeli tiskauspuuhissa
(KUVA: Katriina Ylönen)
”Bioastiaan menee jonkun ruoka-annos tai kamerarahat”
Ruokajäte harmittaa keittiöläisiä. Sen määrä toki riippuu ruoasta, mutta ikävältä tuntuu, kun jälkiruokakipoissa on aika paljon syömättä jäänyttä. Jälkiruokaa voisi vaikka ensin maistaa ja ottaa sen jälkeen makunsa mukaan. Emäntä Marita haluaisi kokeilla viikon ilman biojäteastiaa – olisiko sillä jotain vaikutusta ihmismieleen.
”Ihannetilannehan olisi, jos ruokaa ei menisi lainkaan hukkaan. Emme me tee ruokaa tuonne roskiin”, toteaa Marita painokkaasti.
Hävikin määrää saattaisi vähentää selvä tieto aterian hinnasta. Sitä on kuitenkin hankala laskea tarkkaan, koska ruokamenot luetaan valtion puoliksi rahoittamassa opistossa kiinteisiin kuluihin ja ovat siksi vaikeasti jyvitettävissä.
Marita jäi vielä miettimään, voisiko hävikkiä vähentää lupaus uudesta kamerasta opistolaisten käyttöön vähenevän hävikin summalla.
Lähes kaikki opiskelijat käyvät syömässä
Opistolla käy syömässä vajaa pari sataa oppilasta päivittäin, vaihdellen sen mukaan, mikä osa opiskelijoista on harjoittelemassa opiston ulkopuolella. Ruokalan suosiosta kertoo kuitenkin se, että lähes kaikki opiskelijat, joille ruoka kuuluu ja jotka ovat paikalla opistolla, käyvät syömässä. Marita on ilokseen huomannut, että nekin joilla ei ole tunteja, saattavat tulla vain syömään.
Ruokailijat saavat kiitosta keittiöhenkilökunnalta suorasta suullisesta palautteesta. Muutama ehdotus heillä on kuitenkin opiskelijoille. Lautasmallin noudattamisessa ja kasvisten syömisessä olisi aika monella harjoiteltavaa.
Laajasalon opiston kokki Eeva-Liisa Tiensuu erityisruokavalioisten keittopatojen ääressä
(KUVA: Katriina Ylönen)
Kokin eläketyöpaikka
Tavoitteena on, että keittiöläiset osallistuvat erilaisiin koulutuksiin vähintään kerran vuodessa. Valtakunnallisissa ja tavarantoimittajien messutapahtumissa pyritään myös käymään. Koulutuksista saa hyviä ideoita ja vinkkejä toiminnan kehittämiseen.
Laajasalon opiston keittiössä selvästi viihdytään. Soijanakkeja pilkkova kokki Eeva-Liisa toteaa olevansa töissä eläkepaikassaan.
”Viihdymme tosi hyvin. Työkaverit ovat kivoja, ja nuorten kanssa työskentely on mukavaa. Vaikka nuoret ovat hiukan meluisia ruokaillessaan ja viljelevät turhaan rumia sanoja, he ovat vilpittömiä, aitoja ja ihania, joita on aina kiva nähdä”, kehuvat Eeva-Liisa ja Teija yhdestä suusta.
Katriina Ylönen
Ekonomista tulikin psykologi: Ihmiset alkoivat kiinnostaa Maaret Puntoa enemmän kuin kotimaan kaupalliset suhteet
Psykologi, ekonomi Maaret Punto (KUVA: Katriina Ylönen)
Psykologi, ekonomi Maaret Punton, 50 v, työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä Helsingin keskustaan Mannerheimin patsaalle ja Kiasmalle. Huone toivottaa tervetulleeksi lämpimän puunvärisin kaulustein. Ikkunalaudalla kukoistaa viherkasvi. Monet’n maalaus seinällä viimeistelee huoneen harmonian.
”Ei minusta psykologia pitänyt tulla”, puuskahtaa Maaret.
”Luin kyllä lukiossa psykologiaa, mutta en ikinä ajatellut, että minusta tulisi psykologi. Ei se niin paljoa kiinnostanut!”
Kauppakorkeakoulussa Maaretia kiinnostivat kansainväliset markkinointitehtävät. Perhetilanteen muututtua hän ei kuitenkaan voinut mennä kansainvälisiin tehtäviin ja päätyi kotimaan markkinointiin. Tällöin ihmisten kehittäminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän.
”Minä ihmettelin, minkä takia mitataan sitä, monelta ihminen tulee töihin ja monelta hän lähtee töistä – siitä oltiin hirveän tarkkoja. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, mitä työpäivän aikana tapahtuu tai kuinka motivoituneesti työtä tehdään.”
Aluksi Maaret opiskeli psykologiaa huvin vuoksi, mutta lopulta tehokkaana naisena suoritti koko tutkinnon työn ohessa.
Yöunien mennessä viimeistään psykologin puheille
Psykologi Maaret on ollut liki 20 vuotta. Uransa aikana hän on työskennellyt muun muassa henkilöstöhallinnossa, työnohjaajana ja psykoterapeuttina. Nyt hän on työterveyspsykologi.
”Tämän päivän ilmiö on tunnetusti se, että toisilla ei ole työtä ja toiset ovat aivan ylikuormittuneita”, kertaa Maaret.
Työuupumus ja ristiriidat työpaikalla tai parisuhteessa ovat tavallisimpia syitä, joiden vuoksi hakeudutaan vastaanotolle.
”Kun yöunet menevät tai työhön ei haluaisi mennä aamulla, ovat selviä merkkejä siitä, että psykologin puheille kannattaisi viimeistään tulla”, antaa Maaret esimerkin.
Mitä pidemmälle jokin konfliktitilanne on kerinnyt kehittyä, sen vaikeampi sitä on ruveta purkamaan.
”On hyvä huomata, että esimerkiksi syvästä masennuksesta voi aivoihin jäädä palautumattomia pysyviä vaurioita, jotka vaikuttavat ajatteluun ja muistiin”, varoittelee Maaret.
(KUVA: Katriina Ylönen)
Työsaralla riittäisi valinnanvaraa
Sovellusaloja psykologien osaamiselle on valtavasti ja ne tuntuvat lisääntyvän koko ajan. Psykologeja työskentelee neurotieteiden parissa tutkijoina, rekrytointikonsultteina, henkilöstöhallinnossa sekä tietysti mielenterveystyössä. On myös koulu-, opinto-, kriminaali- vankila- ja liikennepsykologeja. Työ- ja organisaatiopsykologia on oma suuri alansa. Mainostoimistoissa tarvitaan psykologeja, kun mietitään, miten ihmiseen vaikutetaan.
Markkinoille ilmaantuneita lyhytkurssitettuja coacheja ja elämäntapavalmentajia Maaret ei koe kilpailijoiksi.
”Psykologeja tarvitaan viimeistään silloin, kun pitää ymmärtää syvällisemmin ihmismielen prosesseja ja menneen elämän vaikutuksia nykyiseen”, valaisee Maaret työsarkojen eroa.
Psykologien tarve ja arvostus nousussa
Maaret arvelee, että psykologien arvostus on lisääntynyt viime vuosina.
”Tämä tulee ilmi perhesurmien ja ampumatapausten yhteydessä”, antaa Maaret esimerkin.
Psykologien työpanosta tarvittaisiin enemmän myös työyhteisöjen psykososiaalisten riskien tunnistamisessa, jotta mielenterveysongelmista johtuvaa ennenaikaista eläköitymistä pystyttäisiin ehkäisemään.
Kynnys puhua avoimesti siitä, että käy psykologin puheilla, on Maaretin mielestä ehkä hiukan madaltunut.
”Edelleen psykologin puheille meneminen tuntuu kuitenkin olevan se viimeinen vaihtoehto”, hän tuumii.
”Hypnoterapiassa ei ole kyse mistään mystisestä”
Keskustelu on Maaretin tärkein työskentelymetodi asiakkaidensa kanssa. Lisäksi voidaan tehdä testejä esimerkiksi masennuksesta ja burnoutista sekä mielikuva-, rentoutumis- ja hengitysharjoituksia. Hypnoterapiaakin Maaret käyttää.
”Kun ihminen on syvän rentoutumisen tilassa, hänen tiedolliset puolustusmekanisminsa eivät ole niin vahvoja ja hän on vastaanottavaisempi uusille ajatuksille ja toimintakäskyille”, valaisee Maaret metodin mekanismeja.
Tunteita psykologin huoneen seinällä (KUVA: Katriina Ylönen)
Psykologi iloitsee ja itkee
Ihmisten kanssa työskentelevältä psykologilta edellytetään kiinnostusta ihmisiin ja mielen prosesseihin.
”On kuitenkin tärkeää pystyä pitämään erillään omat ja asiakkaan psyykkiset prosessit”, painottaa Maaret.
”Muutoin sitä kyllä musertuisi.”
Onnistuneensa työssään Maaret kokee erityisesti silloin, kun asiakas muuttaa jotain toiminnassaan.
”On paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat ja ottavat asiat vastaan, mutta eivät kuitenkaan tee yhtään mitään”, harmittelee Maaret.
Mahdollisista epäonnistumisistaan Maaret tietää huonommin. Aina kun ei tiedä, miksi asiakas esimerkiksi on peruuttanut ajan.
”Selkeästi on myös sitä, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Se on aika paljon persoonakysymys, kuka sopii kenelle”, pohtii Maaret asiakkaan ja psykologin suhdetta.
Iloa psykologin työpäivään tuo mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen.
Joidenkin asiakkaiden kanssa Maaret on myös itkenyt, kun nämä ovat kertoneet oman lapsen menetyksestä tai toisaalta lapsena koetusta raa’asta henkeä uhanneesta omien vanhempien väkivallasta.
Omaksi vahvuudekseen psykologina Maaret arvelee sen, että jokainen ihminen on hänelle aidosti samanarvoinen.
”On ihan sama onko asiakas ylijohtaja vai sekatyömies, minulle sillä ei ole mitään merkitystä”, hän painottaa.
Maaretin hyväntuulisen tasapainoinen olemus viestii, että psykologi elää niin kuin opettaa. Hän iloitsee joka päivä kiitollisena olevasta eikä kaipaile sitä, mitä ei ole, tai murehdi siitä, mihin ei voi vaikuttaa.
Katriina Ylönen
PUOLUCCA 