Opiskelija ravitsemustiedon lähteillä: Luotettavan tiedon löytyminen sattuman varassa?

”Kun etsin netistä tietoa hyvistä rasvoista, sieltä tuli vastaukseksi kauheasti kaikenlaista soopaa”, hymähtää Anni. (KUVA: Katriina Ylönen)

Terveys ja ravitsemus kiinnostavat niin kansalaisia kuin mediaa. Se on aihe, josta saadaan aikaan haluttaessa tulenkatkuinen keskustelu, jos ei jopa tappelua. Aikaisemmin aktiivisimpia keskustelijoita ovat olleet pääasiassa ne, joilla on jokin hyvin selkeä ja vahva näkemys jostain ravitsemusaiheesta. Viime aikoina keskusteluun on onneksi liittynyt kasvava määrä tieteelliseen näyttöön pohjautuvaa tietoa esille tuovia henkilöitä ja tahoja.

Mistä saa hyviä rasvoja?

Mutta kuinka todennäköistä on, että kun opiskelijaikäinen etsii ravitsemustietoa verkosta, hän päätyy tutkimusnäyttöön nojaavien virallisten ravitsemussuositusten mukaisen tiedon lähteille?

Lehtitoimittajaksi opiskelevaa Anni Maliniemeä, 25, kiinnosti, saako hän tarpeeksi hyviä rasvoja ja mistä niitä saisi. Hän etsi tietoa netistä ja käytti hakusanoina lauseita ”mistä saan hyviä rasvoja” ja ”hyvät rasvat”.

Koska Annin aiheena oli jo vuosia välillä kiivaankin keskustelun aiheena ollut rasvakysymys, tarjolle tulvahti ryöppy mitä erilaisimpia sivustoja.

”Kun laitoin hakusanoiksi ’mistä saan hyviä rasvoja’, sieltä tuli vastaukseksi kauheasti kaikenlaista soopaa”, hymähtää Anni.

”Lisäksi suurin osa ohjeista oli tarkoitettu urheilijoille. Kauhean vähän oli konkreettisia ohjeita.”

Anni etsi konkreettista tietoa ja reseptejä. ”Terveysblogit ovat usein visuaalisesti kauniimpia kuin vaikkapa Sydänliiton sivut, ja siksi niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea”, hän havaitsi. (KUVA: Pixabay.com)

Kaupallisuus häiritsee

Kaupallisten toimijoiden sivuilla Annia häiritsi se, kun asiatiedon yhteydessä mainostettiin suorasukaisesti yrityksen omia tuotteita. Annille tuli tunne, että ikään kuin pelkästään kyseisen yrityksen tuotteita käyttämällä saisi riittävästi hyviä rasvoja eikä tarvitsisi syödä esimerkiksi öljyjä ja avokadoja.

Jotkut jutut Anni koki liian oppikirjamaisiksi. Teoriatietoa ennemmin Anni haki käytännönläheisiä ohjeita.

”Reseptit oli niitä, jotka minua kiinnostivat.”

”Keskustelupalstoilta ja blogeista löytyi aika hyvin vinkkejä. Terveysblogit ovat usein visuaalisesti kauniimpia kuin vaikkapa Sydänliiton sivut, ja siksi niitä on paljon mielenkiintoisempaa lukea”, toteaa Anni.

Sydänliiton sivuilla Annilta jäi löytämättä linkki Sydän-verkkolehteen, jossa on paljon sydänystävällisten ruokien reseptejä. (KUVA: Pixabay.com)

Sydänliiton sivuilta tieto ei löydy

Luotettavaksi rasvatiedon välittäjäksi Anni kuitenkin kokee Sydänliiton – jo nimen perusteella, mutta tiedon esittämisen hän koki kyseisillä sivuilla hiukan nurjaksi. Huonoja rasvoja, ja niiden epätoivottavia vaikutuksia lueteltiin pitkä lista, mutta hyvistä rasvoista esimerkkejä oli vähemmän.

Sydänliiton sivuilla tiedon löytyminen ei selvästikään ole kohdallaan, koska sieltä Anni ei helposti löytänyt vastausta kysymykseensä, saako hän riittävästi hyviä rasvoja. Nimenomaan kyseisillä sivuilla on rasvatesti, jonka tekemällä saa vastauksen Annin esittämään kysymykseen. Tosin kyseinen rasvatesti on sisällöllisesti hiukan vajavainen. Siinä ei kysytä lainkaan runsaasti hyviä rasvoja sisältävien kalan ja pähkinöiden käyttöä. Sydänliiton sivujen toimimattomuudesta kertoo myös se, että sivuilla oleva linkki Sydän-verkkolehteen, jossa on paljon sydänystävällisten ruokien reseptejä, jäi Annilta löytämättä.

Tietolähteitä joka lähtöön

Netin lisäksi Anni hakee ravitsemustietoa terveys- ja fitness-lehdistä. Annin muutamat kaverit käyvät salilla ja noudattavat vähähiilihydraattista ruokavaliota. He tietävät Annin mielestä paljon rasva-asioista.

Yksi sivustoista, jolla Anni vieraili, on keskustelupalsta pakkotoisto.com, jonka tiedot ja heitot ovat laidasta laitaan, välttämättä ilman mitään muuta kuin omakohtaista tietoperustaa. Annin vierailemalla Performancelab.fi -sivustolla tarjotaan ihopoimu- ja hormonimäärityksiin pohjaavaa ravitsemusvalmennusta, jonka perusta tuskin kestää tieteellistä tarkastelua.

Parhaiten Annin tietopuoliseen kysymykseen vastattiin huippukuntoon.fi -sivustolla. Sen ravitsemusaiheisten juttujen kirjoittajat ovat yliopistokoulutuksen saaneita asiantuntijoita, ja jutut virallisten ravitsemussuositusten mukaisia, vastaavasti kuin Sydänliitonkin sivuilla.

Ravitsemustietoa Anni siis hakee mieluiten tietopohjaltaan luotettavilta, mutta samalla visuaalisesti kauniilta, käytännönläheisiltä sivuilta.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on omat nettisivut, joilta löytyvät muun muassa viimeisimmät ravitsemussuositukset PDF-muodossa. (KUVA: Katriina Ylönen)

TOIMITTAJAN KOMMENTTI:

Tutkimusnäyttöön perustuva ravitsemustieto

Valtakunnan korkein ravitsemusauktoriteetti – ainakin virallisesti – on valtion ravitsemusneuvottelukunta. Se muun muassa antaa suosituksia terveyttä ylläpitävästä ja edistävästä ravitsemuksesta. Viimeisin suositusten päivitys on vuoden takaa tammikuulta 2014. Viralliset suositukset ovat niin sanottuja näyttöön perustuvia, eli niiden antamista ohjaa tieteellisistä tutkimuksista saadut tulokset. Valtion ravitsemusneuvottelukunnalla on omat nettisivut, joilta löytyvät muun muassa viimeisimmät ravitsemussuositukset PDF-muodossa.

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suosituksiin perustuvat esimerkiksi ylioppilaiden terveydenhuollosta vastaavan säätiön, YTHS:n sivuilta löytyvät opiskelijoiden ravitsemusohjeet. Hakusanalla ”ravitsemus” löytyy YTHS:n sivuilta yhdeksän osumaa. Yksi niistä on yleislääkärin laatima lyhyt vinkkilista terveellisen ruokavalion perusteista. Linkkien kautta lukija johdatetaan lisätiedon lähteille esimerkiksi ylioppilaiden elämäntaitoja edistävän Nyyti ry:n sivuille sekä virallista tahoa edustavan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen elintavat ja ravitsemus -sivuille. Sieltä aikansa surffailtuaan löytää sivun ”terveellinen ruokavalio”, jolla rasvasta suositellaan seuraavasti: ”Valitse pehmeää rasvaa: kasviöljyjä, kasviöljypohjaisia levitteitä ja kalaa kahdesta kolmeen kertaa viikossa. Rajoita kovaa rasvaa.” Konkretiaa hakevan opiskelijan tarpeisiin kovin lyhytsanaista.

Katriina Ylönen

 

Viinan viihdekäyttäjä Lauri Aro, 49: ”Oppinut oluen juopi, oppimaton oksentaapi”

”Osaan laittaa korkin kiinni tarvittaessa. Kyse on tahdon ja halun keskinäisestä taistelusta. Minä hallitsen alkoholia eikä se minua”, toteaa Lauri. (KUVA: Katriina Ylönen)

Ensimmäiset keskikaljansa Lauri joi 7-vuotiaana. Serkkunsa kanssa he keplottelivat tien rättisitikan lukittuun takakonttiin, pihistivät muutaman pullon, kävivät juomassa oluet metsikössä ja palauttivat tyhjät pullot autoon.

”Mutsi ihmetteli, kuinka poika jo seitsemältä illalla nukahtaa, mutta muutoin selvisimme tuolloin kiinni jäämättä”, muistelee Lauri ensimmäistä tutustumistaan alkoholiin.

Seuraava maistikerta sai odottaa, kunnes Lauri oli 16-vuotias.

”Se taisi olla vappuaatto, kun otin ensimmäisen kunnon kännin teini-ikäisten räkäbailuissa.”

”Kun seuraavana aamuna jatkoin munkeilla ja simalla, oli seurauksena niin kamala olo, että en koskenut edes jaffa-pulloon puoleen vuoteen”, kertaa Lauri kammottavaa oloaan.

Elämän onni odotti bussipysäkillä

Lukio- ja armeija-aikaiset vapaa-ajat kuluivat kavereiden kanssa bilettäessä kosteissa merkeissä.

Yhtenä perjantai-iltana Lauri kuitenkin kyllästyi äitinsä huomautteluun poikansa elämän päämäärättömyydestä, samoin kuin kaveripariensa riitelyyn ja lähti omille teilleen. Yksin nautitun lasagnen ja kolmen A-oluen jälkeen Laurin aikataulu petti. Ja illan viimeinen kotibussi jätti näyttäen hänelle vain perävalot. Onneksi kotisuuntaan oli menossa muitakin busseja. Ja naapuribussin laiturilla odotti onni. Siellä seisoi tyttö, joka hymyili Laurille.

”Ajattelin, että nyt en saa olla huonolla tuulella ja hymyilin takaisin”, kertaa Lauri elämänsä naisen kohtaamista.

”Olin seuraillut tytön aamuisia ja iltaisia työmatkoja omalta sillanrakennustyömaaltani Espoon keskuksessa. Bussissa istuin hänen taakseen, väänsin tikusta asiaa ja lopulta saatoin hänet kotiovelle.”

Kun Laurilla olisi ollut seitsemän kilometrin kävelymatka kotiin, tyttö – Paula, Laurin nykyinen vaimo – lupasi keittää hänelle teetä.

Semibailausta parisuhteen puolesta

Perheen perustamisen myötä Laurin juhliminen ja alkoholinkäyttö vähenivät. Myöskään 1990-luvulla, kun Lauri oli työttömänä, alkoholi ei hänelle maittanut.

”90-luvun lama oli aivan hirveää aikaa. Olin henkisesti siinä kunnossa, että ei tehnyt mieli lähteä mihinkään tekemään yhtään mitään.”

Myös saatuaan vakavan sairauskohtauksen, joka jätti jälkensä, Lauri oli kolme kuukautta kokonaan ilman alkoholia.

”Sairastuminen oli pysäyttävä kokemus.”

Sen jälkeen Lauri myös kuntoili enemmän, jolloin alkoholinkäyttö oli vähäisempää.

Nykyään hän juo noin 14 annosta viikossa.

”Se on minulle sopiva määrä. Jos tuon yli menee, sen tuntee olossa.”

Alkoholin suhteen Lauri on lähes kaikkijuomainen. Myös ruokia hän höystää mieluusti alkoholilla. (KUVA: Pixabay.com)

Korkki kiinni, kun siltä tuntuu

Parasta Laurin mielestä alkoholin käytössä on nousuhumalan tuoma kaikkivoipaisuuden tunne.

”Silloin velat muuttuvat saataviksi”, nauraa Lauri virne naamallaan.

”Mutta jos menen ylittämään tuon kulminaatiopisteen, sitten en olekaan enää hyvä missään.”

Lauri kuitenkin tietää rajansa ja hallitsee ne.

”Osaan laittaa korkin kiinni tarvittaessa. Kyse on tahdon ja halun keskinäisestä taistelusta. Minä hallitsen alkoholia eikä se minua”, toteaa Lauri.

Alkoholia Lauri käyttää seurassa, mutta myös viettäessään miesluolahetkiä parvekkeella sikareita poltellen ja sanaristikoita ratkoen. Alkoholin suhteen Lauri on lähes kaikkijuomainen. Makeita juomia hän ei kuitenkaan saa alas. Lauri on innokas kotikokki ja ruokia Lauri höystää mieluusti alkoholilla.

”Esimerkiksi keskihintainenkin, savuinen, skottilainen single malt -viski antaa karjalanpaistiin rukiisen maun”, hän antaa vihjeen.

Humalaiset nuoret seinien suojaan

Laurin suhtautuminen alkoholiin on pitkälti kodin peruja.

”Kotona meillä oli virtahepo olohuoneessa koko lapsuuteni ajan. Isä joi. Se oli varmaankin yksi syy siihen, miksi vanhempani erosivat, kun oli 11-vuotias”, toteaa Lauri.

”Kotoa sain esimerkin, jonka mukaan en paheksu alkoholia, jos sitä on tarjolla”, hän jatkaa.

”Kuntoilemisen jääminen tuo pahemman morkkiksen kuin juominen.”

Teini-ikäisen tyttären humalaiset kaverit Lauri ottaa mieluummin kotinsa suojaan kuin jättää kaduille kuljeksimaan.

”Kyllä meillä on muutamat kerrat kylpyhuone oksenneltu, mutta minusta on parempi, että he tulevat sisätiloihin, kun alkavat olla kaatokännissä, kuin että jäävät tuonne kaduille pyörimään.”

Muutamien sukulaisten juomisen ja heidän sairauksiensa yhteydet kuitenkin mietityttävät Lauria.

”On niillä pakko olla yhteys.”

Katriina Ylönen

Ravitsemustieteen emeritusprofessori Antti Ahlström tutkii mainonnan ja valistuksen suhdetta: ”Sosiaalinen media tullut mukaan kuvaan jäädäkseen”

Emeritusprofessori Antti Ahlström päivitteli eläkeläisten kiireitä, kunnes ryhtyi itse tohtoriopiskelijaksi (KUVA: Katriina Ylönen)

Emeritusprofessori Antti Ahlström jäi eläkkeelle ravitsemustieteen professorin virasta vuonna 2002. Hän ei kuitenkaan istuutunut kiikkustuoliin, vaan ryhtyi suorittamaan taiteen ja viestinnän kursseja avoimessa ja kesäyliopistossa. Ajan myötä tie vei myös Taideteolliseen korkeakouluun. Siellä hän opiskeli visuaalista kulttuuria ja valmistui viisi vuotta sitten taiteen maisteriksi. Kuvien analyysi on yksi keskeisistä taidoista, jotka opintojen myötä kehittyivät. Kuvissa Ahlström näkee nykyään – kiitos taitavien opettajien – uuden ulottuvuuden, jota aikaisemmin ei nähnyt.

”Esimerkiksi sen, miten autot kulkevat, kun ne ovat mainoksissa. Ovatko ne suorassa vai vinossa ja kulkevatko ne vasemmalle vai oikealle”, antaa professori esimerkin.

Väitöskirjan aiheena ”näkkäri vai mäkkäri”

Ravitsemusviestinnän ja kuvan suhde kiinnosti emeritusprofessoria niin, että hän jatkaa nyt tohtoriopinnoilla. Jo vuosikymmeniä sitten hän oli tutkinut kollegansa kanssa sitä, miten eri maissa visualisoidaan ruokaympyröitä ja -pyramideja.

Väitöskirjan aiheeksi muotoutui lapsiin kohdistuva elintarvikemainonta ja ravitsemusvalistus.

”Mainonnallahan on tietyt suostuttelumekanismit kuvissa ja teksteissä, ja valistuksella samoin omansa. Työssäni yritän tutkia näiden eroja ja yhtäläisyyksiä. Mikä on mainoksen ja valistavan viestin suhde”, kertoo Ahlström.

”Ravitsemusvalistuksella on omat houkuttelumekanisminsa, mainonnalla omansa”, toteaa Ahlström (KUVA: Pixabay.com)

Some sotkee tohtoriopiskelijan ajatukset

Vielä vuosi sitten väitöskirjan aihepiiri vaikutti Ahlströmistä selkeältä kokonaisuudelta. Se, mikä nyt on tullut sotkemaan hänen ajatuksiaan, on sosiaalinen media.

”Kova melskehän siellä on menossa.”

”Yhä enemmän opiskeltuani myös sitä, mitä tieteellisesti tiedetään sosiaalisesta mediasta, siitä on tullut minulle yhä enemmän päänvaivaa. Jos en ota huomioon sen painoarvoa suostuttelussa, olen ilman muuta ajastani jäljessä”, puuskahtaa Ahlström.

”Kun sosiaalisessa mediassa putkahtaa esille ja leviää jokin ajatus esimerkiksi siitä, kuinka pitäisi syödä, se yhtäkkiä voi voittaa ne ajatukset ja tietämykset, jotka ovat tulleet valistuksen ja mainonnan kautta”, hän huokaa.

”Somessa käytävä julkinen keskustelu täytyy ravitsemusasiantuntijoiden ottaa todella vakavasti”, painottaa professori.

”Siellä on myös pystyttävä kommunikoimaan sujuvasti ja viisaasti muiden kanssa. Eikä auktoriteetiksi heittäytyen vaan ottaen huomioon ihmisten reaktiot”, ohjeistaa Ahlström.

Ahlström: ”Ravitsemusasiantuntijoiden on otettava huomioon somen melske ravitsemuksesta” (KUVA: Pixabay.com)

Some on mahdollisuus

Sosiaalinen media on nähtävä myös mahdollisuutena niin sanotulle viralliselle ravitsemusvalistukselle. Somen kautta ravitsemusviestintä saattaa saavuttaa nuoren kohdeväestön nopeammin ja varmemmin kuin valistajien ja viranomaisten sivuilla oleva materiaali.

Yhdysvaltojen maatalousministeriön sivuilta Ahlström on löytänyt mielenkiintoisen konstin antaa lasten ravitsemusvalistusta. My Plate -sivuilta hänkin tilasi ja saa nykyään joka ikinen päivä viestin, mitä olisi hyödyllistä syödä.

”Sivut ovat ministeriön sivut, eli luotettavat, ja lisäksi visuaalisesti hyvin tehdyt”, kiittelee Ahlström.

Valistuksen kanavien ja välineiden tulee elää ajassa

Koska some on aivan oleellinen osa ravitsemusviestintää, Ahlström kaipailee siellä toimijoiden, esimerkiksi opettajien, tueksi eräänlaista tukipilaria ravitsemustiedosta.

”Erilaiset viestijät voisivat siis nojata pilariin, kun ravitsemusviestiä muokataan eteenpäin vietäväksi, tai kun joku esittää julkisuudessa ihan pähkähulluja ajatuksia ravitsemuksesta.”

”Nykynuorien hurahtamista erilaisiin peleihin kannattaa myös hyödyntää ravitsemustiedon välittämisessä”, lisää Ahlström.

Turkulaisilla hän tietää olevan kehitteillä peli, joka toimisi enemmän tai vähemmän huomaamatta myös ravitsemusvalistajana.

Unelmana ravitsemusvalistuksen ja mainonnan erojen katoaminen

Tietopohjaisessa valistuksessa kannattaa Ahlströmin mukaan hyödyntää markkinoinnin tapaan myös tunnetta ja ruokaan liittyviä muistoja.

”Kerran tuli mieleen, että mikä olisi tavoitetila? Löysin itseni ajattelemasta, josko sekä mainonta että valistus kehittyisivät sillä tavalla, että ne loppujen lopuksi olisivat yksi ja sama juttu. Niitä ei koettaisi vastakkaisiksi tai kilpaileviksi, vaan ne yhdessä toimisivat kaikkien hyväksi, kansanterveyden edistämiseksi”, unelmoi professori.

Katriina Ylönen

Terveysliikunnan asiantuntija ja personal trainer Joni Listola: ”Saattaa olla, että palo syttyy vielä, ja perehdyn johonkin erityisalueeseen”

Terveysliikunnan asiantuntija, personal trainer ja yrittäjä, Joni Listola, 34 vuotta, leikkii lastensa, 3-vuotiaan Emilian ja 6-kuukautisen Matiaksen kanssa lauttasaarelaisessa puistossa. On torstaiaamupäivä ja isällä on aikaa seurata lastensa puuhia. Jonin vaimo, fysioterapeutti Johanna, 31, on muutaman tunnin vapaalla.

”Kyllä nyt elämässä on parasta perhe-elämä – se, että saa seurata lasten kasvamista – ja toisena se, että voi tehdä omalla alallaan juuri sellaista työtä, mitä haluaa”, toteaa Joni.

”Yrittäjyys antaa palkkatyötä paremmat mahdollisuudet säätää omat aikataulunsa niin, että lasten kanssa olemiseen jää aikaa välillä myös päivisin”, hän lisää.

Työkseen tällä hetkellä hän kouluttaa liikunta-alan ammattilaisia, tuottaa kirjallista sisältöä ja valmentaa yksityisiä ja yritysasiakkaita.

Yrittäjänä jää paremmin aikaa olla lasten kanssa. (KUVA: Johanna Listola)

Liikuntatieteitä ja personal trainer -koulutus Yhdysvalloissa

Lukion jälkeen 2000-luvun alussa Jonille avautui mahdollisuus lähteä Yhdysvaltoihin. Urheilemisen ohella hän vietti useamman vuoden liikuntatieteiden opintojen parissa ja suoritti personal trainer -lisenssin. Kotimaahan palattuaan Jonilla oli mielessään vahvat yrittäjävisiot. Hän halusi tuoda Amerikasta saamiaan ideoita Suomeen, missä personal trainer -toiminta oli nousussa.

Aloittelevan yrittäjän sudenkuopat

Ensimmäinen yrittäjyyskokeilu ei kuitenkaan lähtenyt lentoon. Harjoitusohjelmien suunnittelemisella ja treenien ohjaamisella ei elättänyt itseään.

”Siinä tuli varmaan tehtyä kaikki aloittelevan yrittäjän perusvirheet. Oman asiakaskunnan laajuus tuli yliarvioitua ja sen myötä erilaiset maksut nousivat kohtuuttoman isoiksi”, miettii Joni taannoisen yrittäjyyden sudenkuoppia.

”Markkinointikaan ei ehkä ollut vielä tuolloin oikein hallussa itsellä”, hän tunnustaa.

Tuon kokeilun jälkeen Joni oli palkollisena muutaman vuoden tehden personal trainerin töitä.

Tiedonjano sai jatkamaan opintoja – liikuntalääketieteen maisteriksi Kuopiosta

Liikunnan parissa eläessään ja treenejä ohjatessaan Jonin lisätiedon nälkä kasvoi. Aluksi hän suoritti liikuntalääketieteen opintoja avoimessa yliopistossa. Lopulta opiskelu vei mukanaan, ja hän suoritti töiden ohessa koko terveystieteiden maisterin tutkinnon liikuntalääketieteestä. Haastavan lisäjuonteensa kuvioon toi se, että opiskelupaikka oli Kuopio, ja koti ja työ olivat Helsingissä.

”Onneksi nykyään voi suorittaa aika paljon opintoja myös verkossa”, kehuu Joni nykyaikaisia opiskelupalveluja.

Työnkuva laajenee ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon

Vuoden 2007 kesästä lähtien, kokemuksen kartuttua taas lisää, Joni teki muutaman vuoden töitä liikunta-alan yrittäjänä, kunnes tarjoutui mahdollisuus työskentelyyn yrityksessä, jossa hän pääsi laajemmin käyttämän liikuntalääketieteen osaamistaan. Joni oli mukana luomassa Suomen ensimmäistä ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon panostavaa medical spata. Työnkuva laajeni treeniohjauksista ja kuntotestauksista syvemmälle terveysliikunnan maailmaan. Vaativien asiakkaiden henkilökohtaisen ohjauksen lisäksi työnkuvaan kuuluivat muun muassa esitykset asiakastilaisuuksissa sekä kirjallisen materiaalin tuotto yrityksen nettisivuille.

Terveysliikunta on Jonin ominta osaamisaluetta. (KUVA: Pixabay.com)

Perheen, työn ja opiskelun yhteensovittamista

Elämä kulki tuolloin myös siihen tahtiin, että perheen perustaminen oli ajankohtaista. Ensimmäinen lapsi Emilia syntyi vuonna 2011.

”Ei se mikään helppo yhtälö ollut – perheen, työn ja opiskelun yhteensovittaminen – mutta on se kyllä paljon antanut, vaikka vaatikin panostamista”, toteaa Joni tuosta ajasta.

”Lopputyötä kotona kirjoittaessa saattoi onneksi osallistua lasten hoitamiseen ja opiskella isän roolia, kun palkkatyötä oli taas tuolloin vähän vähemmän”, muistelee Joni.

”Opiskelu on joka tapauksessa antanut ammatillista uskottavuutta ja itsevarmuutta melko kirjavalla alalla, jolla riittää eritasoisilla taustatiedoilla varustettuja yrittäjiä”, miettii Joni.

Yrittäjän työ on itsensä näköistä

Jonilla on kokemusta sekä palkkatyöstä että yrittäjyydestä. Kummassakin hän näkee omat hyvät puolensa.

”Kun on palkollisena 50 hengen yrityksessä, on vahvemmilla ollessaan pankinjohtajan puheilla neuvottelemassa asuntolainasta”, naurahtaa Joni.

Yrittäjyyden isoimpiin etuihin Joni lukee vapauden vaikuttaa omaan työhönsä ja sen aikatauluihin.

”Yrittäjänä saat päättää kaikesta itse, aina työvaatetuksesta markkinointistrategioihin”, listaa Joni itsellisen toiminnan hyviä puolia.

”Ehkä yrittäjänä onnistumisen kokemukset ovat myös vahvempia”, hän miettii.

”Kun on itse tehnyt kaiken alusta loppuun, onnistuminen on kuin tekisi pelissä maalin.”

Katriina Ylönen

 

Ekonomista tulikin psykologi: Ihmiset alkoivat kiinnostaa Maaret Puntoa enemmän kuin kotimaan kaupalliset suhteet

Psykologi, ekonomi Maaret Punto (KUVA: Katriina Ylönen)

 

Psykologi, ekonomi Maaret Punton, 50 v, työhuoneen ikkunasta avautuu näkymä Helsingin keskustaan Mannerheimin patsaalle ja Kiasmalle. Huone toivottaa tervetulleeksi lämpimän puunvärisin kaulustein. Ikkunalaudalla kukoistaa viherkasvi. Monet’n maalaus seinällä viimeistelee huoneen harmonian.

”Ei minusta psykologia pitänyt tulla”, puuskahtaa Maaret.

”Luin kyllä lukiossa psykologiaa, mutta en ikinä ajatellut, että minusta tulisi psykologi. Ei se niin paljoa kiinnostanut!”

Kauppakorkeakoulussa Maaretia kiinnostivat kansainväliset markkinointitehtävät. Perhetilanteen muututtua hän ei kuitenkaan voinut mennä kansainvälisiin tehtäviin ja päätyi kotimaan markkinointiin. Tällöin ihmisten kehittäminen alkoi kiinnostaa yhä enemmän.

”Minä ihmettelin, minkä takia mitataan sitä, monelta ihminen tulee töihin ja monelta hän lähtee töistä – siitä oltiin hirveän tarkkoja. Kukaan ei ollut kiinnostunut siitä, mitä työpäivän aikana tapahtuu tai kuinka motivoituneesti työtä tehdään.”

Aluksi Maaret opiskeli psykologiaa huvin vuoksi, mutta lopulta tehokkaana naisena suoritti koko tutkinnon työn ohessa.

 

Yöunien mennessä viimeistään psykologin puheille

Psykologi Maaret on ollut liki 20 vuotta. Uransa aikana hän on työskennellyt muun muassa henkilöstöhallinnossa, työnohjaajana ja psykoterapeuttina. Nyt hän on työterveyspsykologi.

”Tämän päivän ilmiö on tunnetusti se, että toisilla ei ole työtä ja toiset ovat aivan ylikuormittuneita”, kertaa Maaret.

Työuupumus ja ristiriidat työpaikalla tai parisuhteessa ovat tavallisimpia syitä, joiden vuoksi hakeudutaan vastaanotolle.

”Kun yöunet menevät tai työhön ei haluaisi mennä aamulla, ovat selviä merkkejä siitä, että psykologin puheille kannattaisi viimeistään tulla”, antaa Maaret esimerkin.

Mitä pidemmälle jokin konfliktitilanne on kerinnyt kehittyä, sen vaikeampi sitä on ruveta purkamaan.

”On hyvä huomata, että esimerkiksi syvästä masennuksesta voi aivoihin jäädä palautumattomia pysyviä vaurioita, jotka vaikuttavat ajatteluun ja muistiin”, varoittelee Maaret.

(KUVA: Katriina Ylönen)

 

Työsaralla riittäisi valinnanvaraa

Sovellusaloja psykologien osaamiselle on valtavasti ja ne tuntuvat lisääntyvän koko ajan. Psykologeja työskentelee neurotieteiden parissa tutkijoina, rekrytointikonsultteina, henkilöstöhallinnossa sekä tietysti mielenterveystyössä. On myös koulu-, opinto-, kriminaali- vankila- ja liikennepsykologeja. Työ- ja organisaatiopsykologia on oma suuri alansa. Mainostoimistoissa tarvitaan psykologeja, kun mietitään, miten ihmiseen vaikutetaan.

Markkinoille ilmaantuneita lyhytkurssitettuja coacheja ja elämäntapavalmentajia Maaret ei koe kilpailijoiksi.

”Psykologeja tarvitaan viimeistään silloin, kun pitää ymmärtää syvällisemmin ihmismielen prosesseja ja menneen elämän vaikutuksia nykyiseen”, valaisee Maaret työsarkojen eroa.

 

Psykologien tarve ja arvostus nousussa

Maaret arvelee, että psykologien arvostus on lisääntynyt viime vuosina.

”Tämä tulee ilmi perhesurmien ja ampumatapausten yhteydessä”, antaa Maaret esimerkin.

Psykologien työpanosta tarvittaisiin enemmän myös työyhteisöjen psykososiaalisten riskien tunnistamisessa, jotta mielenterveysongelmista johtuvaa ennenaikaista eläköitymistä pystyttäisiin ehkäisemään.

Kynnys puhua avoimesti siitä, että käy psykologin puheilla, on Maaretin mielestä ehkä hiukan madaltunut.

”Edelleen psykologin puheille meneminen tuntuu kuitenkin olevan se viimeinen vaihtoehto”, hän tuumii.

 

”Hypnoterapiassa ei ole kyse mistään mystisestä”

Keskustelu on Maaretin tärkein työskentelymetodi asiakkaidensa kanssa. Lisäksi voidaan tehdä testejä esimerkiksi masennuksesta ja burnoutista sekä mielikuva-, rentoutumis- ja hengitysharjoituksia. Hypnoterapiaakin Maaret käyttää.

”Kun ihminen on syvän rentoutumisen tilassa, hänen tiedolliset puolustusmekanisminsa eivät ole niin vahvoja ja hän on vastaanottavaisempi uusille ajatuksille ja toimintakäskyille”, valaisee Maaret metodin mekanismeja.

 

Tunteita psykologin huoneen seinällä (KUVA: Katriina Ylönen)

 

Psykologi iloitsee ja itkee

Ihmisten kanssa työskentelevältä psykologilta edellytetään kiinnostusta ihmisiin ja mielen prosesseihin.

”On kuitenkin tärkeää pystyä pitämään erillään omat ja asiakkaan psyykkiset prosessit”, painottaa Maaret.

”Muutoin sitä kyllä musertuisi.”

Onnistuneensa työssään Maaret kokee erityisesti silloin, kun asiakas muuttaa jotain toiminnassaan.

”On paljon ihmisiä, jotka kuuntelevat ja ottavat asiat vastaan, mutta eivät kuitenkaan tee yhtään mitään”, harmittelee Maaret.

Mahdollisista epäonnistumisistaan Maaret tietää huonommin. Aina kun ei tiedä, miksi asiakas esimerkiksi on peruuttanut ajan.

”Selkeästi on myös sitä, että yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä. Se on aika paljon persoonakysymys, kuka sopii kenelle”, pohtii Maaret asiakkaan ja psykologin suhdetta.

Iloa psykologin työpäivään tuo mielenkiintoisten ihmisten tapaaminen.

Joidenkin asiakkaiden kanssa Maaret on myös itkenyt, kun nämä ovat kertoneet oman lapsen menetyksestä tai toisaalta lapsena koetusta raa’asta henkeä uhanneesta omien vanhempien väkivallasta.

Omaksi vahvuudekseen psykologina Maaret arvelee sen, että jokainen ihminen on hänelle aidosti samanarvoinen.

”On ihan sama onko asiakas ylijohtaja vai sekatyömies, minulle sillä ei ole mitään merkitystä”, hän painottaa.

 

Maaretin hyväntuulisen tasapainoinen olemus viestii, että psykologi elää niin kuin opettaa. Hän iloitsee joka päivä kiitollisena olevasta eikä kaipaile sitä, mitä ei ole, tai murehdi siitä, mihin ei voi vaikuttaa.

Katriina Ylönen

”Tämän tiedän todellakin auttavan kipuihin” Hieroja Kristiina Jurvanen rentouttaa lihakset ja avaa niiden jumit

Koulutettu hieroja Kristiina Jurvanen ja asiakas Mari (KUVA: Katriina Ylönen)

Kristiina Jurvanen on ammattitutkinnon suorittanut koulutettu hieroja ja urheiluhieroja. Jo nuorena kosmetologikoulussa ja myöhemmin aromaterapiaa opiskellessaan hän kiinnostui alasta.

”Kipuasiakkaiden lisääntyessä halusin lisää työkaluja. Siksi lähdin opiskelemaan klassista- ja urheiluhierontaa”, kertoo Kristiina.

Myös mobilisoiva hieronta, hoitaminen triggerpisteiden avulla sekä kinesioteippaus kuuluivat opintoihin.

”Mobilisoiva hieronta kohdistuu niveliin ja syviin lihaskudoksiin. Näin pyritään edistämään nivelpintojen välistä liikkuvuutta”, selittää Kristiina.

Triggerpisteet puolestaan ovat useiden supistuneiden lihassäikeiden solmukkeita, jotka pitävät lihasta jatkuvasti jännittyneenä. Ne syntyvät esimerkiksi lihaksen ylikuormituksen seurauksena.

Kinesioteippauksessa elastisen teipin avulla rentoutetaan ja tuetaan lihaksia sekä lievitetään kipua.

”Käytän teippausta asiakkaillani hierontakertojen välissä. Rentouttamisen lisäksi teippaus tukee lihasten oikeaa liikerataa”, kertoo Kristiina.

 

 

Puristeluote epäkäslihaksen yläreunaan (KUVA: Katriina Ylönen)

Monen vaivan hoitomuoto

Kristiina Jurvasella käy kaikenikäisiä asiakkaita, eniten kuitenkin nuorehkoja, jotka harrastavat aktiivisesti liikuntaa. Paljon käy myös eläkeläisiä, mutta työikäisiä miehiä vähiten.

Hierojan hoidettavaksi tullaan etenkin staattisen työn aiheuttamien niskahartiavaivojen tai selkäsäryn vuoksi.

Kampaajana työskentelevä Mari oli haastattelupäivänä hoidattamassa työperäisiä lihaskipujaan.

”Marin lihasten rentouttamiseksi ja kipujen lievittämiseksi käytin perus- ja mobilisoivia hierontaotteita”, kertoi Kristiina.

Lopuksi Marin selkää teipattiin.

”Tämän tiedän todellakin rentouttavan ja kipujen vähenevän”, hymyili Mari.

Asiakkaiden vaivat voivat olla tilapäisiä lihaskireyksiä, mutta myös pidempiaikaisia elämänlaatua ja toimintakykyä rajoittavia vaivoja. Joskus taustalta löytyy perussairauksia, esimerkiksi nivelrikko tai reuma, joita voidaan helpottaa hieronnalla ja muilla hoidoilla.

 

Hieronnalla useita vaikutustapoja

”Hieronnalla lihakseen saadaan lämpöä ja liikettä, mikä parantaa aineenvaihduntaa ja poistaa kehosta kuona-aineita. Myös hapen ja ravinteiden kulku paranee, imunesteen kierto lisääntyy, turvotukset vähenevät, arpikudos pehmenee, ja lihasten joustavuus lisääntyy”, listaa Kristiina hieronnan vaikutuksia.

Hierojan hoitoja Kristiina suosittelee paitsi lihaskireyksiin ja urheilijoiden lihashuoltoon, myös leikkausten jälkihoidoksi ja nivelperäisiin vaivoihin. Hierojalle hän suosittelee tulemaan heti, kun kehossa tuntuu jäykkyyttä tai lihasvoima vähenee – viimeistään kuitenkin ensimmäisten kipuoireiden ilmaannuttua.

”Hieronta on myös hyvä aloitus lomalle tai kiireisen työrupeaman jälkeen”, vihjaa Kristiina.

 

Kinesioteippaus niskaan (KUVA: Katriina Ylönen)

Ennakointia ja arjen ergonomiaa

Säännöllisillä hierontahoidoilla voi myös torjua – ei vain hoitaa – monia lihas- ja nivelperäisiä vaivoja.

”Ennakoimalla lihasten liikkuvuus ja joustavuus säilyvät paremmin!”

Kristiina muistuttaa myös, että pelkkä hierojalla käynti ei riitä pitämään elimistöä kunnossa.

”Asiakkaan pitää olla aktiivinen hoitojen välillä!”

Siksi jokaisen hierontajakson alussa Kristiina miettii asiakkaan kanssa sopivia kotiharjoitteita. Nämä voivat olla kehon ongelma-alueiden venytyksiä ja arjen toimintatapoja. Kotihoito-ohjeita päivitetään hierontajakson edetessä.

Kristiina toteaa, että oikea ergonomia on ehdoton edellytys myös hänen omassa työssään. Ja lihashuoltokin on muistettava.

”Itse saan apua kollegoilta ja opiskelukavereilta.”

Katriina Ylönen

Kaalikääryleet maistuvat niin Japanissa kuin Suomessa

 

Japanilaisrouva Junko Suzuki Suomenlinnassa (KUVA: Katriina Ylönen)

 

Japanilaisrouva Junko Suzukin haastattelussa kävi ilmi, että japanilaisten ja suomalaisten ruokamieltymyksissä on paljon yhteistä.

 

Rankkasateet pitivät taukoa loppukesän päivänä, kun Junko kertoi Suomenlinnan vierailunsa lomassa ajatuksiaan suomalaisesta ruoasta ja vertaili eroja kotimaansa ruokaan. Tokiolainen rouva oli yhdeksättä päivää vierailulla Suomessa miehensä ja 6-vuotiaan poikansa kanssa. Helsingin lisäksi tarkoituksena oli vierailla Hämeenlinnassa. Matka oli perheen ensimmäinen Suomeen.

”Majoituimme huoneistohotelliin, koska poikamme matkustaa kanssamme”, kertoi Junko.

”Lapsiperheelle se on helpoin vaihtoehto.”

Ruoan rouva oli matkan aikana valmistanut pitkälti itse. Tarveaineet oli hankittu Hakaniemen hallista. Sieltä oli haettu kalkkunaa, makkaraa, tomaatteja, perunoita ja lohta. Marjoista oli maisteltu mustikoita ja vadelmia.

”Marjat ovat todella aromikkaita täällä!”, kehui Junko.

Hillasoiden helmet olivat toistaiseksi jääneet toritiskille, kalliin hintansa vuoksi.

Lapsen kanssa matkustamisen Junko kertoi rajoittavan ravintoloissa syömistä. Annankadulla sijaitsevassa Lappi-ravintolassa hän oli kuitenkin käynyt maistelemassa porokeittoa ja paistettua kalaa valkosipulikastikkeella. Hyvää oli ollut.

”Suomalaista versiota sushista en ole vielä maistanut, mutta suunnitelmissa on”, jatkoi japanilasirouva.

 

Ruisleipä maistuu villiltä

Suomalaista ruisleipääkin Junkon perhe oli maistanut.

”Se maistuu villiltä!”

Japanissa leipä leivotaan vaaleista jauhoista ja se on makeaa.

Suomalaisista ruoista kehuja saivat kaalikääryleet.

”Täkäläisistä kaalikääryleistä tykkään todella paljon, ne ovat suosikkini. Olen ostanut niitä Hakaniemen hallista. Meillä Japanissa niihin tosin ei laiteta riisiä, vain lihaa ja sipulia sisälle.”

Kaalin rouva totesi olevan Japanissa pehmeämpää ja sitä syödään jotakuinkin päivittäin. Siellä sitä viljellään ympäri vuoden.

Kysyttäessä japanilaisten ja suomalaisten ruokien eroista, selvimmäksi eroksi Junko mainitsi annoskoon.

”Täällä annokset ovat paljon suurempia!”

Suomalaisen ruoan kalleus oli myös tullut tutuksi turistiperheelle.

”Kaikki on täällä kyllä kovin kallista verrattuna kotimaahamme.”

Mansikoiden Junko kertoi olevan huomattavasti isompia Japanissa.

 

Japanissakin lapset juovat maitoa kouluaterialla

Kertoessaan juomista, Junko mainitsi maidon kuuluvan japanilaiseen ruokavalioon, ja nykyään myös poikansa kouluaterialle. Lapsista puhuessamme rouva otti esille suomalaislasten hyvät tulokset PISA-vertailussa.

”Hyvä koulutus on kyllä todella arvokas asia!”

Ehkä kyseisillä tuloksilla on ollut oma vaikutuksensa siihen, että jo 1940-luvulla aloitettu kouluruokailumme on myös niittänyt mainetta ja siitä on tultu hakemaan mallia ympäri maailmaa.

 

Katriina Ylönen

Pitkän linjan vapaapalokuntalainen on tietopankki nuoremmille

Pitkän linjan vapaapalokuntalainen Anneli Sarlin (KUVA: Katriina Ylönen)

Eläkkeellä oleva Anneli Sarlin Puistolan VPK:sta on ollut vapaapalokuntalainen nuoruudesta lähtien. Mies toi aikanaan 18-vuotiaan kihlattunsa mukaan toimintaan.

”Poika on palokunnassa, ja tytär otti ensi askeleensa palokunnan pihalla”, kertoo Sarlin.

Vuosikymmenien varrelle on mahtunut monenlaisia tehtäviä. Helsingin Pelastusliiton naistyössä hän on ollut mukana alusta alkaen ja toimii edelleen puheenjohtajana.

Sarlinille on kertynyt paljon tietoa, jota hän mieluusti jakaa nuoremmille.

 

Vapaapalokuntalaisten muuttuvat tehtävät

”Turvallisuusviestintä on nykyään ykkösasioita”, kertoo Sarlin.

Tulipalot ovat vähentyneet niiden ennaltaehkäisyn parannuttua. Tilalle on tullut eläinpelastustehtäviä.

Nykyään on paljon enemmän sääntöjä, jotka on otettava huomioon.

”Tarvitaan hygieniapassia ja alkusammutuskorttia. Sopimuksia pitää tehdä enemmän. Aikaisemmin mentiin vaan paikalle, kun tapahtui jotain. Nykyään on sovittava työn jaosta.”

Ja kun taannoin vapaapalokuntien pakastimet olivat täynnä hälytysruokaa pelastusoperaatioiden varalta, nyt turvaudutaan 24 tuntia auki olevien huoltoasemien tarjontaan. Myös organisaatiot ovat muuttuneet parempaan päin.

 

Lopettaminen ei ole käynyt eläkeläisen mielessä

Sarlin toivottaa kaikki tervetulleiksi mukaan toimintaan. Kansalaistaidot paranevat, ja sitä oppii katsomaan, mitä omassa kodissa ja lähipiirissä pitäisi parantaa turva-asioissa. Nuorille onnistumisen kokemukset ovat tärkeitä.

”Vapaaehtoistyö on hirveän antoisaa ja sopii kaikille! Yläikärajaa ei ole. Jo 16-vuotias pääsee mukaan naisosastoon. Tähän on jäänyt koukkuun!”

Katriina Ylönen